Jo oli aikakin puhua laadusta!

Päivähoidon laadusta on keskusteltu syksyn mittaan mediassa kärjekkääseen sävyyn. Iltapäivälehti keräsi lukijoiden kokemuksia lasten huonosta kohtelusta. Oikeusjutut ovat hämmentäneet. Professori peräsi Helsingin Sanomissa pienten lasten oikeutta omaan pysyvään hoitajaan myös päiväkodissa.

Parhaansa tekeviä työntekijöitä mustavalkoisuus varmasti sapettaa. Arjen iloiset hetket lasten kanssa eivät päädy otsikoihin. Tyytyväiset vanhemmat eivät laita postia lehtien palstoille. Monissa päiväkodeissa kehitetään omahoitaja-mallia ja hyödynnetään laatutyössä lapsilta saatua palautetta.

Silti voi sanoa, että jo oli aikakin keskustelun kääntyä päivähoidon laatukysymyksiin. Pitkään ovat vanhemmat tyytyneet siihen, että yleensä saavat päivähoitopaikan. Hoivan ja kasvatuksen sisällöstä ja laadusta on puhuttu vähän. Ei ole helppo tunnustaa, että huonolaatuisesta hoidosta on lapselle haittaa.

Jo kolme hallitusta on ohjelmassaan luvannut uudistaa 1980-luvulta peräisin olevan päivähoitolain. Jo kaksi peruspalveluministeriä on koettanut saada eduskuntaan ryhmäkokoja sekä aikuisten ja lasten suhdetta hoitoryhmissä tarkentavaa lainmuutosta.

Rahaa kohennuksiin ei ole löytynyt. Nyt osa kunnista toimii hyvin, mutta osa käyttää hyväksi lain väljyyttä eikä esimerkiksi palkkaa riittävästi sijaisia.

Julkisuudessa ei ole ollut tarpeeksi kysyntää päivähoidon laatua parantaville uudistuksille. Keskustelua on käyty lähinnä kotihoito-päivähoito- akselilla ja ns. subjektiivisen oikeuden puolesta ja vastaan.

Pienimmille lapsille on kyllä parhaaksi pysyvä, vakaa hoitosuhde kotona tai kodinomaisissa oloissa, omien sisarusten kanssa tai hyvin pienessä ryhmässä.

Kataisen hallitus on taas kerran luvannut uudistaa päivähoitolain. Kärjekäs keskustelu luo painetta parempaan päin. Siksi sitä tarvitaan.

Ryhmäkoko ei toki yksin ratkaise laatua. Kyse on myös osaamisesta. Ammattitaito auttaa kohtamaan yhdenvertaisesti erilaisia lapsia ja vanhempia. Vanhemmat itse vaikuttavat etenkin hoitopäivien pituuteen.

Loppujen lopuksi kyse on lasten arvostamisesta ja nähdyksi tulemisesta. Kemin varhaiskasvatuksen laatukäsikirjassa on todettu osuvasti: ”Laatua on se miten ihminen kohtaa ihmisen”.

Kirjoittaja on lapsi-asiainvaltuutettu.