Terveysbussi on hyvä keksintö

Lapsena tiesin äitini työpäivistä sen verran, että kerran pari viikossa äidillä oli klinikka-autopäivä. Äitini teki työuransa terveydenhoitajana ja hänen työpiirinään oli iso osa Pohjois–Kuusamoa, maantieteellisesti siis laaja alue.

1980–1990-luvuilla sivukyliä kiertänyt klinikka-auto oli kuin kirjastoauto tai kauppa-auto, mutta sieltä sai terveyspalveluita.

Autossa oli muun muassa laboratorio, eristetty huone kuulotutkimuksia varten, tutkimuspöytä äitiysneuvolaa varten, kiinteät verenpaineenmittauslaitteet ja apteekin lääkekaappi.

Auton perällä oli vastaanottohuone, niin että asiakkaiden yksityisyys säilyi.

Kunnassa kiersi kaksi klinikka-autoa, toinen oli silloin projektina ollutta maanviljelijöiden terveystutkimusta varten.

Klinikka-autonkuljettajalla oli perushoitajan koulutus, joten hän saattoi ottaa laboratoriokokeita samaan aikaan, kun äidilläni oli vastaanottohuoneessa potilas.

Silloin tällöin myös lääkäri oli mukana auton kiertueella. Palvelut, jotka muuten olisivat olleet potilaille kunnan keskustassa 50–70 kilometrin päässä tai osa lähimmässä kyläneuvolassa, olivat nyt lähipalvelua. Vuodessa klinikka-autossa kävi 2000 potilasta. Auto oli liikkeellä koko viikon, seuraavana päivänä siinä piti vastaanottoaan toinen terveyssisar Etelä- tai Itä–Kuusamossa.

Äitini on jälkikäteen kiitellyt, miten oivallinen keksintö klinikka-auto oli. Klinikka-auto kulki kelillä kuin kelillä ja olen myös kuullut muisteluja, miten kuljettaja on selvinnyt taitavasti jyrkistä liukkaista hiekkateistä. Hankalaa olisi ollut potilaillekin sellaisilla keleillä lähteä ajelemaan.

Mutta kun kunnan hankkimat kaksi autoa vanhenivat, niistä luovuttiin. Terveyspalvelut sivukylillä heikkenivät.

Viime vuosina Suomessa on taas palattu vanhaan hyvään keksintöön, nyt se kulkee nimellä terveysbussi. Eri puolilla maata terveysbusseja jo kiertää, kuten suuressa kuntaliitoskaupungissa Kouvolassa. Monessa paikassa sellaista suunnitellaan.

Kun kuntien palveluja on karsittu, terveysbussi on korvannut kiinteät terveysasemat. Syrjemmälläkin asuvat saavat terveyspalvelunsa bussista, akuuttiin avuntarpeeseen ne eivät tosin auta. Kun kuntaliitoksia tehdään lisää, on todennäköistä, että palveluja keskitetään entisestään. Taloudelliset realiteetitkin tulevat vastaan, ei ole varaa pitää palveluja joka kulmalla.

Kuulemistani 1980–luvun kokemuksista voi sanoa, että terveysbussi on hyvä palvelu. Pitääkin toivoa, että vastaavanlaisia luovia ratkaisuja keksitään lisää. Kaikkea energiaa ei kannata käyttää vain nurisemiseen siitä, että kaikki vanhat palvelut menevät.

Alma Median Helsingin toimituksen toimittaja