Kristityillä huoli Lähi-idässä
Lähi-idässä on paljon erilaisia vähemmistöjä: etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia, poliittisia. Monenkirjavalla alueella kaikki voivat kuulua johonkin vähemmistöön johonkin enemmistöön verrattuna. Alueen pääväestö arabit ovat yhden neljäntoista osan vähemmistö koko ihmiskunnasta. Heistä valtaosa on muslimeja, joita maailmassa on kuitenkin vähemmän kuin hinduja ja kristittyjä. Näin alueen enemmistötkin ovat vähemmistöjä, kun kauempaa katsotaan. Myös uskonnollisten ja etnisten enemmistöjen sisällä on vähemmistöjä.
Myös kristityt jakautuvat Lähi-idän maissa omissa piireissään monenlaisiksi enemmistöiksi ja vähemmistöiksi.
Lähi-idässä jopa vähemmistön vähemmistö voi olla huomattavassa asemassa. Ääriesimerkkinä tästä on Syyria, jossa alawiitit shiialaisuuden vähemmistöryhmänä ovat olleet jo neljä vuosikymmentä hallitusvallassa sunnienemmistöisessä maassa.
Osallistuin Beirutissa konferenssiin, jonka järjestäjinä Euroopan unionin ja Libanonin kristilliset toimijat olivat kutsuneet tapahtumaan kristittyjen yhteisöjen edustajia kaikista Välimeren alueen arabimaista. Myös muutamia islamin edustajia oli kutsuttu ryydittämään eloisaa pohdintaa.
Eniten kokoustajia puhutti kristittyjen nykyinen ja tuleva asema muutosten pyörteissä olevissa maissa: sodan kokeneessa Irakissa ja meneillään olevien kansannousujen kohteissa Tunisiassa, Egyptissä ja Syyriassa.
Konferenssin puhujat totesivat toistuvasti, että kristityillä on ollut muslimeja pidempi asutushistoria nyt arabien hallitsemissa maissakin. Siksi heille kuuluvat täydet ihmisoikeudet perinteisissä kotimaissaan. He vaativat niitä myös niiltä hallitsijoilta ja hallituksilta, mitä kansannousut tuotoksinaan heille tuovatkaan.
Kaikkein eniten oltiin huolissaan kristittyjen kohtalosta sodanjälkeisessä Irakissa. Sieltä on lähtenyt viime vuosina sotapakolaisiksi ja vainottuina huomattava osa maan kristityistä naapurimaihin Syyriaan ja Jordaniaan, osa kauemmaskin.
Paine pakolaisuuteen jatkuu yhä, kun uudenlaiseen valta-asemaan nousseet aarimuslimit vainoavat toisin uskovia ja ajattelevia. Irakin ja Egyptin osalta kerrottiin jopa kaadettujen diktatuurien olleen parempia hallitustapoja kristittyjen näkökulmasta.
Myös Egyptin koptikirkon edustajat kertoivat maansa 12 miljoonan koptivähemmistön vainoamisen kiihtymisestä kansannousun jälkeen. Nykyinen väliaikaishallinto ei ole suojellut riittävästi kopteja aarimuslimien vainoilta. Syyriassakin kristittyjen tulevaisuus on arvaamaton seka hallintoalamaisina että uskonnonharjoituksen suhteen.
Arabimaiden kristittyjen edustajat vetosivat konferenssissa hartaasti Euroopan unioniin ja sen jäsenmaihin poliittisen tuen ja aineellisen avun saamiseksi. Miten meidän eurooppalaisten kristittyjen tulisi heidän hätähuutoihinsa vastata?
Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.
