Lain suoja vanhuksillemme

On sanottu, että jos suuret ikäluokat olisivat muistaneet itsekin vanhenevansa, vanhustenhoito Suomessa olisi loistokunnossa.

Suomen nykyistä vanhustenhoitojärjestelmää on arvosteltu monimutkaiseksi ja kalliiksi. Taustaa ja tarvetta muutokselle tuo viime syksynä julkistettu selvitys, jonka mukaan vain noin joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatusuositukset.

Vanhukset on koottu laitoksiin, jossa ihmisarvoisen elämän tarjoaminen asukkaalle on riippuvainen asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta.

Tiedossa on, että Suomen ikärakenne muuttuu koko ajan suuntaan, jossa ikäihmisten määrä suhteessa muuhun väestöön kasvaa.

Jos kasvava joukko hoitoa tarvitsevia hoidetaan entisellä hoitohenkilökunnalla, hoidon taso laskee väistämättä ja henkilökunta uupuu. Hoitoa kilpailutetaan, halvimman tarjouksen tehnyt voittaa, ja vanhuksia kohdellaan päätöksenteossa kuin huutolaisia aikanaan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on luvannut tuoda vanhuspalvelulain eduskunnan käsittelyyn ensi vuonna ja lain pitäisi tulla voimaan vuoden 2013 alussa. Laissa on tarkoitus koota yhteen eri laeissa olevia iäkkäiden ihmisten palveluja koskevia säännöksiä.

Tavoitteena on, että seniorikansalaisilla on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Palvelujen tulisi olla asiakkaiden tarpeiden mukaisia, toiminnan laadukasta ja turvallista. Hyviä ja oikeita lainsäädännön lähtökohtia.

Tulevan lain taustalle hiipii jo arkirealismi. Muuttuuko mikään, jos kunnille ei turvata varoja palvelujen turvaamiseen? Hoitohenkilöstömääriin tulee myös saada selvät rajat. Niiden toteutumista on seurattava ja laiminlyönneistä rangaistava. Maksupuolella valtion ei pidä jättää kustannuksia yksin kuntien harteille.

Kaikilla vanhuksilla on oikeus saada hoitoa ja apua tarvittaessa. Sen toteutumisen kannalta on aivan sama, maksetaanko se kunnan vai valtion kukkarosta.

Suomessa on subjektiivinen päivähoitohoito-oikeus. Onko vaatimus samanlaisesta oikeudesta myös vanhuksillemme populistinen ja helppo tyrmättäväksi vain toteamalla, että sellaiseen ei ole varaa.

Meillä on jo lapsiasiavaltuutettu. Samantyyppiselle virkamiehelle olisi tilaus myös ikäihmisten edunvalvojana.

Asenteista on kuitenkin hyvä aloittaa. Vanhuskeskustelu ja esiin tulleet ongelmat kertovat, että emme ole pitäneet arvokkaan vanhuuden turvaamista tarpeeksi tärkeänä asiana.

Kirjoittaja on Pohjolan Sanomien päätoimittaja.