Kansallista omahyväisyyttä

Poliitikon tärkein teko on sana – puhuttu ja kirjoitettu. Sanansa mukaan me arvioimme kansanvallassa edusmiehiämme ja -naisiamme.

Ja sanaa onkin riittänyt. Varsinkin eurokriisi on vapauttanut ministeritkin löytämään mitä lennokkaimpia mielikuvia, eikä silloin aina niin muistukaan mieleen, mitä on tullut sanotuksi asiasta aiemmin.

Ei siitä niin kauan ole – tosin edellisen hallituksen aikana – kun silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) julisti, kuinka ”kansanvalta on ottanut niskalenkin markkinavoimista”.

Reilu viikko sitten pääministeri Katainen antoi tukensa Eurooppa-ministerinsä ja puoluetoverinsa Alexander Stubbin puheelle, jossa julistus kulki päinvastaiseen suuntaan: Eurooppa tarvitsee enemmän kapitalismia, ei vähemmän.

”Näen euron oleellisesti darvinistisena valuuttana. Siinä on kysymys eloonjäämistaistelusta. Ja siten kysymys kuuluu pitäisikö poliitikkojen vai markkinoiden määrätä vahvimmat. Minä haluaisin sanoa, että markkinoiden pitäisi.”

Työvälineiksi markkinoille Stubb osoittaa ”kolmen A:n valtiot”. Näillä on ”moraalinen oikeus viedä integraatiota eteenpäin ja antaa myös neuvoja”. Nyt voidaan markkinoiden johdolla luoda Euroopan institutionaalinen ydin, kolmen A:n kerho.

Mutta miten kolme A:ta on saatu – mistäpä muualta kuin markkinoilta, kolmelta luottoluokitusyhtiöltä, jotka samalla tietenkin ovat maailman suurimpia investointipankkeja, varsinaisia pukkeja kaalimaan vartijoina.

Yksi niistä, Goldman Sachs, huseerasi Kreikan apurina vääristelemässä maan talouslukuja, jotta se pääsisi mukaan euroon.

On merkillinen ajatus, että EU:n jäsenmaat luovuttaisivat valtansa kolmelle amerikkalaiselle luottoluokitusyhtiölle – niin kuin suomalaisministeri ilmeisen vakavissaan esitti.

Valtiollinen darvinismi eloonjäämistaisteluna vie eurooppalaisten muistumat ja mielikuvat 30- ja 40-luvulle ja kansallissosialismiin.

Mihin johtaisi taloudellinen darvinismi, jossa ”moraalinen oikeus” tuo erityisaseman ”antaa neuvoja”. Jäljet pelottavat.

Sitäpaitsi kansallinen omahyväisyys on käyttäytymismallina naiivi, kaikin puolin typerä. Se on perusteeton siksikin, että näinä aikoina ei tiedä, mikä nurkan takana odottaa.

Nykykokoomuslainen hehkutus on jotenkin hämmentävää ainakin niistä, joilla on mielikuva paasikiveläisestä arkirealismista. Mutta ehkäpä stubbilainen itsetunto on nykymaailmaan, varsinkin Brysselin käytäville, kadehdittava ominaisuus. Sopineeko sitten luottoluokitusyhtiön eteisaulaan.

Olisiko silti hyvä muistaa myös peräpohjalaisisän neuvo maailmalle lähtevälle pojalleen: Kun oot ihmisten kanssa puheissa, niin piet turpas kiinni...

Kirjoittaja on PS:n riippumaton kolumnisti.