Kestävätkö arabimonarkiat?

Arabivaltioista kahdeksan ovat hallitusmuodoltaan monarkioita. Arabimaiden kansannousuissa ei yhdenkään kuninkaan, emiirin eikä sulttaanin asema ole ollut vakavasti uhattuna. Kestävätkö monarkiat aikamme myrskyjä paremmin kuin tasavallat tai jopa diktatuurit?

Kaikki muut arabimonarkiat sijaitsevat Arabian niemimaan alueella paitsi Marokko. Kaikissa näissä valtioissa monarkki käyttää ylintä ja suurinta poliittista valtaa. Millaisilla tukipilareilla nämä valtiorakenteet seisovat?

Yksi yhdistävä piirre kaikille niille on islam ja perinteinen hallintokulttuuri. Sen mukaisesti kyseisiä arabikansoja on hallittu yksinvaltaisesti jo vuosisatoja. Aikoinaan uuden uskonnon perustanut islamin profeetta Muhammed oli myös monarkistinen hallitsija ensimmäisessä muslimiyhteisössä.

Lähes kaikki nykyisetkin arabimonarkit väittävät polveutuvansa profeetta Muhammedista. Näin he tavoittelevat uskottavuutta oikeina ja laillisina hallitsijoina alamaistensa silmissä. Kuninkaiden kunnioitus onkin suurta ja syvää arabimaailmassa. Majesteettirikoksia tehdään siellä harvoin.

Monet arabimaailmassa mieltänevät hallitsijain vastaiset mielenosoitukset majesteettirikoksiksi. Rangaistukset niistä ovat perinteisesti ankaria. Ehkä niiden pelossa arabimaailman monarkioissa on nähty vähemmän katuaktivismia kuin arabitasavalloissa.

Arabimonarkioissakin on tosin nähty poliittisia mielenosoituksia. Selkkauksen asteelle ne etenivät keväällä Bahrainissa, kun sunnivähemmistöön tukeutuva kuningas Khalifa käytti kovia otteita enemmistöväen shiia-aktivistien nujertamiseksi. Yhteiskuntarauhan palauttamiseksi selkkauksen uhreja aiotaan nyttemmin hyvitellä.

Tunisian ja Egyptin kansannousujen innoittamina ihmisoikeuksia vaatineita aktivisteja ilmestyi myös Marokon ja Jordanian kaduille. Näiden valtioiden nuorilla kuninkailla on ollut poliittista silmää vastata myönnytyksin mielenosoittajien vaatimuksiin. Marokossa järjestettiin äskettäin parlamenttivaalit paineiden purkamiseksi. Myös Jordanian hallitustapaa pyritään kansanvaltaistamaan muun muassa vaalilakeja uudistamalla.

Gulfin alueella on kolme monarkiaa, joissa kaikki valta on hallitsijalla: Saudi-Arabia, Qatar ja Oman. Näistä vain Omanin sulttaanikunnassa on koettu mainittavasti katuaktivismia. Sulttaani Quaboos yrittää tyynnytellä kansaansa hallintouudistuksin ja hallituksen henkilövaihdoksin.

Gulfin alueella on nähtävissä myös se, että hallitsija voi ostaa vakautta ja kansan kannatusta suurella rahalla. Pohjois-Afrikan kansannousujen pelästyttämänä Saudi-Arabian kuningas määräsi keväällä valtionhallinnon työntekijöille ruhtinaallisia palkankorotuksia. Samoin öljytulojen rikastuttamassa Qatarissa emiiri nosti sotaväkensä palkkatasoa 120 prosenttia upseereille ja rivisotilaillekin 50 prosenttia lisää.

Kaikki arabimonarkit ovat varustautuneet puolustamaan valta-asemiaan myös asevoimin. Varsinkin Gulfin monarkit ovat olleet toiveasiakkaita maailman asekauppiaille. Nämä hallitsijat ovat varautuneet puolustamaan tehokkaasti valtaistuimiaan sekä ulkoisia että sisäisiä vihollisia vastaan.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.