Itsetuntoinen suomalainen
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Juhlapäivän perinteeseen kuuluu pohtia kansakunnan olemusta, arvioida mennyttä ja katsoa tulevaisuuteen.
Kalenterin mukaan Suomen itsenäistymisestä on aikaa 94 vuotta. Oma ja ympäröivä maailma on sinä aikana muuttunut enemmän kuin niitä edeltäneinä kymmenenä tuhantena vuotena, jotka ihminen on Suomenniemeä asuttanut.
On ollut monenlaista myrskyä. Heti alkuun oli verinen sisällissota; parikymmentä vuotta myöhemmin todellinen kamppailu olemassaolosta, joka jatkui kiihkeän jälleenrakentamisen ja ulkoisesti henkisen puolustustaistelun vuosina taustana kylmä sota.
Eikä vailla koettelemuksia ole ollut viimeisinkään vaihe. Euroopan unionin jäsenyys on tuonut myös kansalliseen politiikkaan taas uudenlaisen ulkoisen tekijän. Kansallista päätäntävaltaa on siirtynyt omista käsistä yhteisiin, jopa huomattavasti.
Juuri näinä aikoina keskustellaan vakavaan sävyyn unionin tulevaisuudesta. Vanhan mantereen taloutta ravistelee velkakriisi, joka on pannut jo epäilemään yhteisen valuutan tulevaisuutta.
Tehtyjä uhrauksia ei pidä unohtaa, ja meidän jälkipolvien velvollisuus on paitsi osoittaa kunnioitusta myös huolehtia sodankäyneen sukupolven vanhuusvuosista mahdollisimman hyvin. On muistettava, että ilman veteraanisukupolven uhrauksia nykymuotoista Suomea ei olisi olemassa.
Suomalaisuus muodostuu kielestä ja kansalaisuudesta. Suomen kansalaisuus on tavoiteltava asia ja kielemme on monipuolisen kulttuurimme perusta. Molemmista on oikeus ja aihetta tuntea ylpeyttä. Itsetuntoa pitää olla, mutta uhoaminen ei hyvää suomalaisuuteen kuulu.
Valtaosa kansalaisista pitää kuitenkin kotimaataan maailman parhaana, kuten oikein onkin. Hyvät sijoitukset monissa kansainvälisissä vertailututkimuksissa tuovat myös nostetta suomalaisuuteen. Esimerkiksi tuoreimman kansainvälisen selvityksen mukaan korruptiota oli vain Uudessa-Seelannissa vähemmän kuin Suomessa.
Itsenäisyyden perinteisten tunnusmerkkien vähetessä suomalaisuus ja itsenäisyys elää entistä enemmän tunteessa. Vahva itsetunto ei kuitenkaan murru uusissakaan tilanteissa.
Oikea suomalaisuus kestää myös ongelmien esilletuomisen. Tulevina vuosina suomalaisilla on suomalaisuudessa ainakin yksi suuri haaste. Meidän on hyvä muistaa, että suomalaisuuteen pitää kuulua myös suvaitsevaisuus.
Kirjoittaja on Pohjolan Sanomien päätoimittaja.
