Korruptio vaanii itärajan takana

Transparency International on kansainvälinen järjestö, joka havainnoi ja mittaa korruptiota maailmanlaajuisesti. Sen uusimman vuosikatsauksen 2011 tiedot ovat puhuttelevia, niin hyvässä kuin pahassa. Meille suomalaisille katsaus on kunniaksi: olemme edelleen lähes lahjomattomin kansakunta koko maailmassa, jaetulla hopeasijalla.

Tästä me suomalaiset voimme olla aidosti ylpeitä. TI-järjestön vuosiraportit maalaavat myönteistä Suomi-kuvaa globaalisti. Se on parasta mainosta, mitä Suomen talouselämä ja hallinto voivat maailmalla saada.

Vuosiraportin selvitys korruption ilmenemisestä 183 tutkitussa maassa herättää kiinnostavia kysymyksiä: Miksi me suomalaiset olemme lahjomattomia, kun taas pahimman korruption maissa Somaliassa ja Pohjois-Koreassa lähes kaikki päättäjät ovat lahjottavissa? Miltä ilmansuunnalta korruptio uhkaa meitä suomalaisia? Mitä korruptio on?

Korruptio on lyhyesti sanottuna valta-aseman väärinkäyttöä omaksi hyödyksi. Kaikkialla sitä on eniten hallinnossa ja talouselämässä. Niiden keskinäisissä suhteissa taloustoimijat antavat, hallinnon edustajat ottavat korruptioetuja.

Korruption kartalla 2011 kymmenen puhtainta valtiota Suomen lisäksi ovat pohjoismaina Tanska, Ruotsi ja Norja, EU-kumppaneistamme lisäksi Alankomaat sekä kultamitalistina Uusi Seelanti, lisäksi Singapore, Australia, Sveitsi ja Kanada. Mikä estää korruptoitumista näissä maissa?

Kärkikymmenikön maissa asukkaiden enemmistö on protestanttisia kristittyjä. Onkohan tällainen arvopohja vaikuttavin suoja korruptiota vastaan?

Kymmenen korruptoituneimman valtion joukossa ovat nyt Somalian ja Pohjois-Korean lisäksi Myanmar, Afganistan, Uzbekistan, Turkmenistan, Sudan, Irak, Haiti ja Venezuela. Nämä kaikki ovat kehitysmaita, Somalia ja Haiti köyhimpiä. Näistä joka toisessa on lisäksi koettu tuhoisaa sisällissotaa. Uskonnoiltaan pahiten korruptoituneet ovat monenkirjavia.

Voidaan päätellä, että köyhyys on keskeinen syy korruption syntyyn ja kukoistukseen. Sitä sikiää helposti köyhässä kehitysmaassa usein, kun huonosti palkattu virkamies hallinnoi julkisen sektorin rahavirtoja. Niinpä kehitysmaissa esimerkiksi valtiovarainministerin, tullipäällikön, satamajohtajan, poliisimestarin ja jopa liikennepoliisin virat ovat hyvin haluttuja. Niistä ei jäädä köyhänä eläkkeelle.

Myös Euroopan unionin alueella korruptiossa on astevaihteluja, suuriakin. Kun me suomalaiset tanskalaisten ohella saamme korruption mittarin vaihteluvälillä 1–10 puhtauspisteiksi kiitettävät 9,4, romanialaiset, kreikkalaiset ja bulgarialaiset jäävät vaatimattomiin pistelukuihin 3,6–3,3, kehitysmaiden tasolle.

Jos korruptio olisi kulkutauti, se tulisi Suomeen itärajan takaa. Korruption suossa Venäjä on yhtä syvällä kuin kehitysmaista Uganda, Togo ja Nigeria pisteluvulla 2,4 ja sijalla 143/183. Tässäkin valossa Suomen itäraja jakaa maailmaa kahteen hyvin erilaiseen moraali- ja kulttuuripiiriin.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.