75 muistomerkkiä

Ovatko kemiläiset itse huomanneet, millaisessa patsaspuistossa he elävät? Viisikymmentä kuvanveistosta eri puolilla Kemin kaupunkia. Voiko se olla totta?

Pitää uskoa tämän syksyn Jatulia, joka julkaisee lyseon lehtori Terttu Soinilan uurastuksen tulokset. Hän on laskenut patsaat ja kaivautunut niiden syntyhistoriaan.

Ensio Seppänen on tietysti kaupungin näkyvin veistäjä. Uuno Hannulan muistomerkki Keskuspuistokadulla, Hyppäävät lohet sen vieressä, työväentalon rakentajapatsas, Eino Tainion muistomerkki Meripuistokadulla ja Kemijoen uiton monumentti jokisuulla ovat niistä mahtavimmat.

Muutama on myös sisätiloissa, kuten Allu Jokisaloa ja John Craftonia kuvaava Möylynmiehet museon seinässä. Minnehän reliefi joutunee sitten kun museo muuttaa?

Sanna Koivisto kivunnee kakkoseksi Kemiin hankittujen teosten lukumäärässä. Marina Takalon reliefi oli hänen ensimmäisensä Kemissä. Sitä seurasivat Meripuiston reunaan sisäsatamaan sijoitettu sotalapsipatsas ja lehtori Alli Heikkisen varoin hankittu Tiedon portaat lyseon seinässä.

Wäinö Aaltosen Lautanlaskijan paljastustilaisuuden muistan itsekin. Yhdyspankin uusi toimitalo Kauppakadun ja Nahkurinkadun kulmaan oli valmistunut 1954. Seuraavana kesänä paljastettiin Nahkurinkadun puoleisessa seinässä Aaltosen punagraniittiteos juhlallisin menoin. Kuvanveistäjä itse oli luonnollisesti paikalla, samoin olivat Yhdyspankin johtokunnan herrat.

Olin silloin Pohjolan Sanomien kilpailijan Pohjois-Suomen kesätoimittajana. Senkertainen päivävuoro oli päättynyt ja olin jo mennyt kotiin, kun puhelin soi puoli kymmenen aikaan illalla. Puhelu tuli Merihovista. Päätoimittaja Antti Laakso oli saanut kutsun Aaltosen ja Lautanlaskijan kunniaksi tarjotulle illalliselle. Hän soitti.

– Tule äkkiä tänne ottamaan kuva! kuului Antin kehotus. Niin ikuistuivat kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen ja Yhdyspankin johtokunnan jäsenet Osmo Toikka ja Harry Vitali sekä muut Merihovin pyöreän pöydän ääressä istuneet herrat seuraavan päivän lehteen.

Isänmaan historiaan liittyviä muistomerkkejä Kemissä on enemmän kuin uskoisikaan. Suomen sodan muistomerkki on Jungossa, jääkärietapin muistomerkki asemalla, kaksikin jääkärietappien laattaa Sauvosaaressa, veteraanipatsas kaupungintalon vieressä, Karjalan pakolaisten muistomerkki Ruutinrannalla, Luton miesten laatta Karihaarassa, suojeluskunnan ja lottien muistokivi Marttalassa ja monia muita.

Terttu Soinila löytää Kemistä yhteensä 75 julkista taideteosta ja esittelee ne. Tämä arvokas työ pitäisi nyt ottaa jatkojalostukseen. Opas pitäisi julkaista omana vihkosena ja panna myyntiin museoon, taidemuseoon, kaupungintalon tornikahvilaan ja mitä muita mahdollisia myyntipaikkoja niitä sitten onkaan.

Byrokraattisesta kaupungin kulttuurihallinnosta ei nykyaikana varmaankaan ole toimijaksi, vaan projekti kuuluisi kolmannelle sektorille. Ottaisiko alkuperäinen julkaisija Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistys kopin?

Eero Sauri

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva lehtimies
ja kustannusjohtaja Helsingistä ja Pajalasta