Ei edes veljenpoika

Sananlaskun mukaan velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Pikavippi taitaa olla vielä kaukaisempi, josko sukulainen lainkaan.

Eduskunnan käsittelyyn on tulossa kaksi pikavippibisnekseen liittyvää lakialoitetta, joilla molemmilla on mahdollisuus mennä läpi. Aloitteen pikavippien täyskiellosta on allekirjoittanut 116 kansanedustajaa. Vielä enemmän – 127 kansanedustajaa – on mukana aloitteessa, jossa ehdotetaan rajoitteita korkoihin ja kuluihin.

Molemmissa aloitteissa allekirjoittajia on kaikista eduskuntaryhmistä. Vahvat voimat ovat siis liikkeellä pikavippauksen lopettamiseksi tai ainakin saattamiseksi kuriin, eikä toimeen ole tartuttu yhtään liian aikaisin.

Rehellisesti toimiva pikavippaus on liiketoimintaa siinä missä mikä muu tahansa, mutta vähäosaisten taloutta niillä ei korjata. Korot ovat kuitenkin niin kovat, että vippaajaa lähempänä on velkaorjuus kuin talouden pelastus.

Pahimpaan kurimukseen ovat joutuneet ne, jotka ovat ottaneet vippinsä vilunkiyritykseltä. Pikavippiyhtiöiden maineen parantamiseksi perustettiin oma yhdistys, mutta läheskään kaikki vippiyhtiöt eivät ole siihen liittyneet. Ainakin kolmasosa toimii yhdistyksen ulkopuolella.

Eduskunnan perustusvaliokunta pääsee miettimään, rajoittaako pikavippibisneksen mahdollinen kieltäminen vapautta harjoittaa elinkeinoa. Jos rajoittaa, niin selkeä vaihtoehto on selkeyttää alan pelisääntöjä ja parantaa vippauksen kontrollointia.

Velkaantuminen on paheneva ongelma, johon tulisi keksiä muitakin lääkkeitä kuin pikavippifirmojen toiminnan kieltäminen tai rajoittaminen. Keskeistä oli löytää toimintamalli, jonka mahdollistaisi ihmisten perustellun luotonsaannin silloinkin, kun pankit eivät sitä anna. Tällöin puhutaan sosiaalisesta luototuksesta.

Suomen 336 kunnasta 23 antoi pikaluottoa vuonna 2010. Maksuaika vaihteli kolmen kuukauden ja seitsemän vuoden välillä. Sosiaalisen lainan korko on kunnissa pääsääntöisesti parin prosentin tietämissä.

Sosiaalisten lainojen lisääminen voisi vähentää sekä pikavippien tarvetta että riippuvuutta sosiaalituista. Niiden myöntäminen vähentäisi todennäköisesti tarvetta myös toimeentulotukeen.

Sosiaalisesta luototuksesta pitäisi luoda valtakunnallinen järjestelmä, jolloin lainamahdollisuus ei olisi riippuvainen siitä, missä kunnassa asuu.

Kirjoittaja on Pohjolan Sanomien päätoimittaja.