Vilppi pilaa kansanvaltaa

Suomessa voimme luottaa siihen, että valtiolliset vaalit ovat meillä aina vapaat ja vilpittömät. Näin ei ole hetikään kaikkialla maailmassa. Vaalivilppi pilaa kansanvaltaa kaikkialla, missä sitä harrastetaan.

Vaalien vapaus ja rehellisyys on kansanvallan perusasia. Niitä valtioita, joissa vaalivilppi on hallitsevilla maan tapana, ei voida kutsua demokratioiksi.

Niitä eivät ole myöskään ne poliittiset järjestelmät, joissa yksi puolue on ominut hallitusvallan pysyvästi itselleen. Tyyppiesimerkkejä tästä ovat kommunistivaltiot kuten Kiina ja Kuuba. Niissä saa äänestää vain kommunistipuolueen ehdokkaita.

Vaalien vapautta voidaan rajoittaa myös muin tavoin. Yksinvaltiaiden maissa hallituspuolue voi rajoittaa monin tavoin muiden puolueiden toimintaa. Mubarakin Egyptissä valtapuolue NDP toimi poliittisella pelikentällä sekä pelaajana että erotuomarina, kun uusia puolueita sai perustaa vain sen luvalla.

Epädemokraattisesti hallituissa maissa vaalivilppiä on helppo harjoittaa. Puolueetonta vaalitarkkailua ei niissä yleensä sallita. Vaalihallinto toimii hallituksen jatkeena toteuttamassa tarvittaessa monin tavoin vaalivilppiä.

Yksinkertaisin tapa vaikuttaa vaalitulokseen hallitsevien hyväksi on äänestyslippujen väärinkäyttö. Niitähän vilppivaalien järjestäjä voi painattaa mielin määrin ja täyttää jo ennen vaaleja läpinäkymättömiin vaaliuurniin riittävästi voiton takaamiseksi.

Tästä kielivät aina sellaiset alueelliset vaalitulokset, joiden mukaan yli sata prosenttia äänioikeutetuista on osallistunut vaaleihin. Viimeksi tällaisia tietoja tihkui Venäjän parlamenttivaaleista. Kun tällaista tapahtuu, koskaan ei saada selville edes hallituspuolueen todellista kannatusta.

Jos kaikelta muulta vaalivilpiltä olisi säästytty heikon kansanvallan maissa, sitä voidaan tehdä viimeistään äänten laskennassa. Valtiojohto on saattanut ohjeistaa alueelliset vaaliviranomaiset laskemaan äänet niin, että sen puolue saa äänten enemmistön.

Monissa kehitysmaissa kansanvaltaa vasta opetellaan. Muutamissa valtioissa vaalituloksista on syntynyt sisäpoliittisia selkkauksia, väkivaltaisiakin.

Tuoreessa muistissa on Norsunluurannikon selkkaus viime vuodelta. Vallassa ollut presidentti ei suostunut tunnustamaan puolueettomasti todennettua vastaehdokkaansa vaalivoittoa vaan takertui valtaan aseelliseen selkkaukseen asti. Nyt hän on Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa sotarikoksista epäiltynä.

Aiemmin Afrikassa Kenian parlamenttivaalien tulosten kiistelystä kehittyi aseellinen selkkaus, jossa jopa tuhat sai surmansa. Sitäkin selkkausta selvitetään Kansanvälisessä rikostuomioistuimessa.

Kaksi vuosikymmentä sitten Algerian vaaleissa valtiojohdon mielestä ”väärä” puolue, islamistit, oli saamassa voiton. Vaaliprosessi keskeytettiin, seurauksena vuosien verinen sisällissota.

Me suomalaiset voimme olla varmoja siitä, että lähitulevissa presidentinvaaleissamme äänet lasketaan oikein eikä toiseksi jäänyt haasta voittajaa oikeuteen, ei kotimaassa eikä ulkomailla.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.