Ehdokasparat!
On se varmaankin sekä repivää että raastavaa olla ehdokkaana presidentinvaaleissa. Kansaan on oltava ahkerasti yhteydessä, tiedotusvälineissä on esiinnyttävä koko ajan, omat sekä muut on saatava vakuuttuneiksi siitä, että juuri Minä olen se oikeaan osunut valinta, kun äänestäjät lähtevät liikkeelle.
Kampanjointi kysyy sekä fyysisiä että psyykkisiä voimia. Kaikkea pitää sietää, nokkaviin ja loukkaaviinkin kysymyksiin on jaksettava vastata viisaasti. Oletteko liian vanha? Kaduttaako, että lähditte mukaan? Oletteko juntti? Oletteko pihi? Kaduttaako, kun veitte Suomen euroon?
Mitä näihin vastaa? Haloo! Sitenkö, että joo, kyllähän tämä ikä jo painaa, ja kaduttaa kovasti, taidankin lähteä tästä kotiin saman tien vanhuuden lepoon. Tai että niinpä juuri, junttihan minä, yhtä juntti kuin toimittaja ja moni muukin suomalainen. Tai että kyllä, olen ihan sietämättömän saita; ette voi kuvitellakaan, miten koville ottaa, jos pakon edessä joutuu kupin kahvia tarjoamaan. Tai että kyllä joo, tietenkin kadun sitä, että vein Suomen euroon. Sorry nyt vaan, Suomen kansa!
En ota kantaa ehdokkaiden painoarvoon sinänsä. Mietin vain näitä vaaleihin liittyviä kuvioita. Aborttikysymys on ollut esillä erityisen vahvasti Timo Soinin kohdalla, koska hän kuuluu katoliseen kirkkoon Mutta tulipa vain mieleen, että miksi luterilaisilta ehdokkailta ei kysytä: ”Sallitteko tappamisen sodassa? Kun käskyssä kuitenkin sanotaan: älä tapa!”.
Miltähän tuntuu olla mukana kun hyvin tietää, ettei ole mahdollisuuksia tulla valituksi. Voihan olla, että siinä tilanteessa paineet ovat pienemmät. Voi keskittyä oman puolueensa ajamien linjojen esilletuomiseen vastaisuuden varalle. Ja onhan siinä hyvät mahdollisuudet profiloitua henkilökohtaisesti vaikkapa tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Meriittihän se sinänsä on sekin, että voi kertoa olleensa ehdolla presidentinvaaleissa.
Sääliksi käy ehdokkaita, jotka joutuvat joidenkin kömpelöiden toimittajien tentattaviksi. Kun väsymys ja kentän paineet ovat jo äärimmäisen kovat, niin istu siinä nyt sitten ripittäytymässä niin kuin olisit tullut kaikkia aikaisempia virheitäsi suorassa lähetyksessä anteeksi pyytämään. Ja muista niissä tukalissa oloissa kaikki vuosien varrella lausumasi lauseet, joita toimittajat paperista lukevat. Tiukasti tuijottava toimittaja kokee kenties enemmänkin olevansa kuulustelija kuin tiedonvälittäjä.
Kohta ehdokkaiden piina on ohi, sillä piinaa sen joltakin osin täytyy olla, ei tuollaista painetta ole helppo kestää. Mutta jokainen heistä arvatenkin tiesi, mihin ryhtyi, joten onnea vaan, ja paras ehdokas voittakoon. Siis kansan mielestä paras.
Kirjoittaja on kemiläinen vapaa toimittaja.
