Rauhallisesti kuntaremonttiin
Virkkusen ministeriön salainen kuntaliitoskartta vuosi julkisuuteen loppuviikosta. Kommentit kautta maan ovat olleet tyrmääviä. Toisaalta - mitä muuta olisikaan ollut odotettavissa. Kuntien päättäjät ja kuntalaiset ovat olleet etuvetoisesti liitosvaihtoehtoja vastaan. Ei ei ja vielä kerran ei. Ei pakkoliitoksille, kyllä vapaaehtoisille naimakaupoille.
Kysymys kuuluu miksi näitä vapaaehtoisia kuntaliitoksia sitten ei ole tehty kun niiden tarpeellisuuden kuntapäättäjät kuitenkin tunnustavat? Siksi, että me nykyiset kuntapäättäjät emme ole kuluvan valtuustokauden aikana halunneet tai kyenneet tekemään vaikeita päätöksiä. On helpompaa pysähtyä nykyisyyteen ja kritisoida kuin astua eturintamaan ja tunnustaa, että merkittäviä muutoksia Suomen kuntarakenteeseen on saatava aikaiseksi.
Ellei kuntaliitoksia tehdä osassa kuntia, on turha kuvitella, että elämä kunnissa jatkuisi nykyisellään. Kuntalaisten veroprosentit alkavat pian kolmosella. Julkinen keskustelu on painottunut palveluiden turvaamiseen ja pelkoon siitä, että kuntakeskukset karkaavat liian kauas. Vähemmän on puhuttu siitä, että nykyinen kuntakartta tarkoittaa veroprosentin kohoamista ennennäkemättömiin lukuihin, jota meneillään oleva taantuma ei mitenkään helpota.
Nykyinen kuntajako on palvellut aikansa ja tullut tiensä päähän. Kunnilla on ylivoimainen tehtävä huoltosuhteen vääristymän edessä. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että huollettavia on liikaa suhteessa veronmaksajiin. Kuntien palvelutuotannon tehostaminen on monessa kunnassa ollut tuloksiltaan ponnetonta. Aika on kuitenkin kypsä sille, että julkisten palveluiden tehokkuutta mitataan samoilla mittareilla kuin yksityisiäkin palveluita. Tämä on kuntalaisten edunvalvontaa parhaimmillaan ja tätä edunvalvontaa kuntalaisten pitää omalta kotikunnaltaan vaatia.
Nyt kunnissa tarvitaan rauhallisia analyysejä oman kunnan tulevaisuudesta ja siksi on huono asia, että kuntavaalit ovat syksyllä. Turhan moni nykyinen valtuutettu panee päänsä pensaaseen. On helpompi kannattaa nykyistä systeemiä - on riski kannattaa muutosta. Toivon kuitenkin, että Meri-Lapin kunnissa käytävä keskustelu uusiutuisi vuoden takaisesta.
Hyvät perusfaktat pohjalla on helpompi miettiä uusia suuntalinjoja. Jonkun virran yli on Meri-Lapissa tultukin vuoden aikana. Radio Perämeren kuntakatsauksessa kolmen haastatellun valtuuston puheenjohtajat tukivat alueemme kuntaliitostan tarvetta. Tässä on selvä linjamuutos vuoden takaisiin kommentteihin. Lähdetään myönteisellä asenteella uuteen suunnitteluun, se on ainoa oikea tie. Valtiolla on kuitenkin oma työsarkansa ja vastuunsa kuntaremontissa. Kunnille sälytettyjä velvotteita on alettava purkaa jostain päästä. Mitä pikimmiten, sen parempi.
Kirjoittaja on torniolainen yrittäjä
ja kaupunginvaltuutettu (kok.)
Kuntaliitoksen jälkeen kilometri on edelleen 1000 metria, syntyvyys on se mitä se on ollutkin, ei värähdä- ei synny, vanhusväestön, väestön ja taloudellinen huoltosuhde ei muutu, vaikka se ennen kuntaliitosta on esim 1.3 ja toisessa kunnassa 1.3 ja kuntaliitoksen jälkeen luvut summattaisiin ja jaettaisiin kahdella, saamme saman 1.3 huoltosuhteeksi. Niin yksinkertaista se on . Kuntien fuusioille on tarvetta edelleenkin, mutta pakko panee jarrurt päälle. Niin se vain on ja on ollut. Niin nytkin. Menetelmä tuhosi ja kansa torjuu lopunkin tuosta hyökkäyksestä.
Ilmoita asiaton kommentti