Ehdottomuus salpaa

Suomessa vallitsee nykyään ehdottomuuksien ilmapiiri. Kannat tärkeisiin asioihin lukitaan tiukasti kiinni eikä sen jälkeen suostuta perääntymään mistään yhteisenkään edun vuoksi.

Kolme vuotta vellonut työurakeskustelu kelpaa esimerkiksi.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) sai Rukan hangilla talvella 2009 idean eläkeiän alarajan nostosta 63 vuodesta 65 vuoteen. Hän toi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) kanssa hankkeen julkisuuteen hallituksen puolivälitarkastelun lopuksi.

Työntekijäjärjestöt pillastuivat. SAK ja STTK alkoivat jo järjestää yleislakkoa.

Hallitus peräytyi. Siitä pitäen asioita on puitu lukuisissa työryhmissä. Tänä keväänä työurista yritetään taas pusertaa esitystä hallituksen maaliskuun kehysriiheen.

Pääministeri Katainen selvitti yleisötilaisuudessa keskiviikkona, miksi eläkeuudistus on tarpeen. Vuoden 2010 lopussa työstä eläkkeelle lähtevien määrä ylitti ensimmäistä kertaa työelämässä aloittavien luvun. Työntekijöitä ja veronmaksajia kaivataan lisää, jotta tulevatkin eläkkeet taataan kohtuumaksuin.

Järkisyyt puhuvat siis remontin puolesta. Päätöksenteon faktatkin ovat koossa.

Työntekijäjärjestöt eivät loppupään rukkausta hyväksy. Työnantajat taas eivät luovu eläkeiän nostovaateista. Puolueista sdp meni vaalituskassa 2011 puolestaan lupaamaan, että alarajaan ei tällä vaalikaudella kosketa.

Pisteitä ei voi jakaa kenellekään.

Työntekijäpuoli on unohtanut, että ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta eläkeiän alaraja oli 65 vuotta.

Työnantajapuolen puheissa taas kaikuu farisealaisuus. Kun irtisanomiset alkavat, ensimmäisiä lähtijöitä ovat varttuneer työntekijät. Heille ei anneta edes tilaisuutta kurkottaa eläkeiän rajoille.

SAK:n laskujen mukaan vain alle puolessa SAK:laisista työpaikoista työskentelee yli 63-vuotiaita.

Ehdottomuus

Ex-pääministeri ja kuntaministeri, puheenjohtaja Mari Kiviniemi (kesk) ilmoittaa päätehtäväkseen kuntauudistuksen romuttamisen.

Ilmoitus on vastuuton. Vaikka keskusta on nyt oppositiossa, useat muistavat, että Kiviniemi oli päätekijöitä viime hallituksen kuntauudistuksen Paras-hankkeen toteutuksessa.

Entinen ministerikin tietää siis varsin hyvin, että kuntakarttaa on jotenkin rukattava. Nyt huonoimmassa jamassa olevien kuntien tuloista puolet on valtionapuja. Yhteistyötä on tavalla tai toisella lisättävä, ei romutettava.

Keskustan edellinen kuntaministeri Hannes Manninen on nyt tietysti puoleensa mukana vastustavalla linjalla. Hän teki kuitenkin 2005 rajun liikkeen ja ehdotti maahan 20 aluekuntaa, joiden alaisuuteen silloiset kunnat olisivat jääneet lähikuntina.

Aluekuntien perustamisen puolesta puhui Mannisen mukaan se, että niin saataisiin ”väestöltään ja taloudeltaan riittävän vahvat kunnallisten palvelujen järjestämisalueet”.

Ihan kuin nykyhallituksen tekstiä.