Kuinka käyttäytyä vieraassa kulttuurissa?

Äskettäin uutisoitiin hämmästyttävä tapahtuma Afganistanissa. Amerikkalaiset merijalkaväen sotilaat virtsasivat surmattujen afgaanitaistelijain ruumiiden päälle. Kuinkahan ohut on näiden lännen supervallan edustajien yleissivistys?

Heidän osaltaan amerikkalainen kotikasvatuskin petti. Kuolleiden päälle virtsaaminen tuskin on yleisesti hyväksytty tapa Yhdysvalloissakaan – vai lieneekö toisin näiden sotasankareiden kotikylien hautajaisissa.

Olen neljän vuosikymmenen ajan toiminut ammatissani kymmenissä eri maissa erilaisissa kulttuuripiireissä. On siis ollut lukuisia tilaisuuksia ja tilanteita kohdata suomalaisuudesta poikkeavaa elämää ja käyttäytymistä.

Emme me suomalaisetkaan tunne aina riittävästi toisten maiden ja maanosien kulttuurisia perusasioita ja tapoja osataksemme käyttäytyä kaikissa tilanteissa oikein. Jopa ministerivierailuilla on sattunut tahattomia erehdyksiä. Kerrankin yksi ministerimme vierailullaan Kiinassa kiipesi koskemattomana pidettävän kivihevosen selkään jopa valokuvattavaksi. Vierailun isännät – vanhan ja hienostuneen kulttuurin edustajat – olivat hämmentyneitä.

Toisena tapauksena näin aikoinaan omin silmin, kuinka eräs toinen ministerimme työvierailulla Kaukoidän maassa innostui lapsikuoron esityksestä niin, että nousi esiintymislavalle taputtelemaan kiitokseksi lapsia päähän. Tuon maan kulttuurissa uskotaan, että jos vieras ihminen koskettaa lasta päähän, lapseen menee paha henki loppuelämäksi. Vierailuisännät kauhistuivat. Toisenlaisten kulttuurien perusasiat ja tabut olisi opeteltava ja tiedettävä, ettei kanssakäymisessä sattuisi tuon kaltaisia perusvirheitä. Sellaiset pilaavat ehkä muuten myönteistä Suomi-kuvaa kohdemaissa. Etenkin diplomatian alalla kulttuuriset kotiläksyt on tehtävä hyvin.

Arabimaissa on hyvä muistaa, ettei ojentele jalkojaan missään tilanteessa isäntäväen suuntaan niin, että kengänpohjat näkyvät. Ne symboloivat maan saastaa. Aikanaan Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia heitettiin kengällä tiedotustilaisuudessa Bagdadissa. Yhdysvaltain sotatoimia vastustaneesta heittäjästä tuli paikallinen sankari, kun tekonsa symboliarvo on siellä suuri. Jopa pienissä eleissä tapakulttuuri on syytä tuntea selvitäkseen kunnialla seurustelutilanteista. Poskitervehdyksiä ystävien kesken annetaan latinokulttuurissa pääsääntöisesti kaksi, arabikulttuurissa kolme.

Kanssaihmisten kättelykin on kulttuurisidonnaista. Aikoinaan stipendiaattina Saksassa ihmettelin, miksi lukiolaiset nuoretkin kättelevät toisiaan aina tavatessaan. Kättelyn niukkuutta taas kokee työmatkoilla Iranissa ja Intiassa. Islam-syistä Iranissa ei naisia kätellä. Intiassa riittää tervehdykseksi omien kämmenien yhteen liittäminen, kai hygieniasyistä.

Suhtautuminen naisiin on monin paikoin kulttuurisidonnaista. Avoimimpia siinä lienevät eskimot, jotka perimätiedon mukaan ovat lainanneet miesvierailleen vaimojaan vuoteen lämmittimiksi. Pidättyvimpiä ovat varmaan ne muslimit, jotka peittävät vaattein vaimonsa ja tyttärensä jopa ulkopuolisten katseilta.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.