Miten rakentaa kansakunta?

Maailman kuopusvaltio Etelä-Sudan on puhutteleva esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on rakentaa valtiota ja kansakuntaa lähes tyhjästä. Miltei kaikilla kehityksen mittareilla katsottuna Etelä-Sudan on maailman kehittymättömin maa. Olen nähnyt sen myös omin silmin siellä työmatkallani.

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Seuraavien vuosikymmenien ajan Etelä-Sudan pysyy mainiona laboratoriomaana tarkkailla ja tutkia kaikkia niitä esteitä ja vaikeuksia, mitä kansakunnan rakentamiseen yleensä liittyy.

Ensimmäinen vaikeus viime heinäkuussa itsenäistyneessä valtiossa on se, etteivät siellä elävät edes tiedosta kuuluvansa johonkin kansakuntaan – tai eivät sellaisesta välitä. Asukkaiden enemmistölle vain lähiympäristö, oma suku, heimo ja kylä ovat merkittäviä. Puuttuu siis käsitys kansalaisuudesta, yhdestä valtiollisesta perusasiasta.

Ollakseen aito valtio sielläkin muun lisäksi tarvitaan hallitus, joka pystyy käyttämään valtaansa tehokkaasti koko valtion alueella. Näin ei ole Etelä-Sudanissa. Vain nimellisesti itsenäisen maan alueella toimii yhä ulkovaltojen aseistettuja joukkoja horjuttamassa reuna-alueiden väestön turvallisuutta.

Kunnon valtioon tarvitaan valtiojohdon lisäksi perusasioina myös poliittiset ja hallinnolliset instituutiot kuten parlamentti, ministeriöt, aluehallinto, tullilaitos, rajavartiolaitos, keskuspankki, oikeusistuimet. Kaikki nämä ovat Etelä-Sudanissa vasta kehitteillä, lapsenkengissään. Kestää vähintään 15 vuotta, että lapsen jalka kasvaa aikuisen kokoon.

Jotta kansa tuntisi valtiojohdon omakseen, hallituksen tulee kyetä antamaan sille ainakin minimaaliset peruspalvelut. Sellainen on turvallisuuden takaaminen hengissä säilymiseksi. Tähänkään maan viranomaiset eivät vielä kykene. Sen koko puolivuotisen itsenäisyyden ajan on uutisoitu väkivaltaisista taisteluista heimojen kesken. Niissä on viimeksi nyt tammikuussa satoja on saanut surmansa.

Kestää varmaan vuosikymmeniä, ennen kuin pääkaupungissa Jubassa on valtiojohto, joka pystyy toteuttamaan edes vähimmäismäärän ihmisoikeuksia hallintoalamaisilleen. Ensiksi on saatu poliittisia oikeuksia valtiollisina vaaleina. Kansan odotukset muista oikeuksista ja paremmasta elämästä ovat nyt korkealla. Jos ja kun odotuksissa petytään, hallitusta saa vastaansa monimiljoonaisen kapinoivan kansan.

Aineellisia voimavaroja Etelä-Sudanissa kyllä on, luonnonrikkauksina. Öljytuloja virtaa jo vuolaasti valtionkassan lisäksi eliittiväen pankkitileille. Vaarana on, että sinne ne jäävätkin rikastuttamaan ministereitä ja yritysjohtajia, muttei koko kansantaloutta. Korruption kasvusta on jo hälyttäviä merkkejä.

Omin voimin Etelä-Sudanin tasavallasta ei tule sukupolviin kunnolla toimivaa, nykyaikaista valtiota. Tarvitaan ulkovaltojen apua. Sitä on jo alettu antaakin maailman hauraalle kuopusvaltiolle. YK-johdolla sinne perustettiin viime vuonna 460 eri alojen kehityshanketta yhteisarvoltaan kaksi miljardia dollaria.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.