Valon ja sohvan juhlat

Töistä lähtiessä oli valoisaa. Tajusin, että kaamos on tosiaan katkennut.

Virallisesti kaamos päättyi Murmanskissa jo tammikuussa. Mutta ei aurinko vielä silloin ole kunnolla näkyvissä. Pilkistää vaan vähän ja kiusaa meitä ihmisiä. Venäläiset eivät siitä kiusaannu, päinvastoin. He järjestävät juhlat. Bileet pistetään pystyyn mitä pienimmästäkin syystä. Loppiainen, uusi auto, tutustuminen ulkomaalaisen kanssa, syntymäpäivät, häät tai mikä tahansa riittää juhlan perusteeksi. Sitä on myös valo.

Heti kun 40 päivän pimeys päättyy, he menevät tapaamaan kauan kaipaamaansa ystävää. Tammikuun 11. päivänä, eli juuri oikeana kaamoksen päättymispäivänä, innokkaat auringonpalvojat patsastelivat tunturirinteessä. Kaikille tarjottiin teetä. Noin kello yhdeltä päivällä keltapallo vilkutti heille muutaman minuutin ajan. Juhlat!

Itse istuin silloin toimistossa neljän seinän sisällä. En nähnyt outoa valoilmiötä edes ikkunasta, koska se avautuu väärään suuntaan. Juhlin juomalla kupillisen kahvia.

Eikä meininki pääty tähän. Varsinaiset pirskeet eli Hyvää päivää, Aurinko! -tapahtuma (mikä nimi tapahtumalle! ”Hyvää päivää!”) oli vasta edessä. Se oli tammikuun lopussa viikonloppuna. Tuolloin myös työn raskaan raatajat sieltä toimistosta pääsevät mukaan. Kaupungilla järjestettiin konsertti ja tanssiesityksiä. Kojuissa myytiin shashlikkia eli lihavarrasta, jota venäläiset syövät aina kesäisin. Ja aina kun juhlivat.

Ihmiset luistelivat keskusaukion jääaukiolla ja kuljailivat, iloitsivat. Minä pidin kiinni pimeydestä ja vietin sen viikonlopun Kaamoskuvissa Inarissa.

Vasta nyt helmikuussa huomaan valoa tunnelin päässä.

Venäläisillä on pitkän tylsän, miltei juhlattoman kalenterijakson jälkeen taas ilon aihetta. Seuraava arkipyhä on 23. helmikuuta, Isänmaan puolustajien päivä. Eli Miesten päivä. Naisten päivä on kaksi viikkoa myöhemmin 8. maaliskuuta. Ne ovat niin suuria juhlia, että venäläiset saavat silloin töistä vapaata. Miehet juovat votkaa ja naiset kuohuviiniä. Minä juhlin ottamalla kupin kahvia ja palan kakkua.

Mutta onpa sitten virka-ajan jälkeen valoisaa. Niin, ja osaamme me suomalaisetkin juhlia. Muistan saaneeni kemiläiseltä ystävältäni kutsun bileisiin. Hän järjesti ne uuden sohvan kunniaksi.

Kirjoittaja asuu Murmanskissa ja on vapaa toimittaja.