Sananvapauden kärkimaa

Tammikuussa julkistettiin taas yksi asia, josta me suomalaiset voimme olla tosi ylpeitä. Kansainvälisen journalismijärjestön Toimittajat ilman rajoja (RWB) uusimmassa selvityksessä 2011 Suomi on todettu valtioksi, jossa sanan ja ilmaisun vapaus on Norjan ohella suurin koko maailmassa.

RWB-yhteisö on selvittänyt sananvapauden tilaa kautta maailman kymmenen vuoden ajan. Joka vuosi Suomi on sijoittunut näissä laajoissa selvityksissä niiden kärkipäähän. Viime vuodelta on tutkittu journalistiset olot 179 valtiossa.

RWB-selvitykset eivät ole tieteellisen tarkkoja tutkimuksia, mutta kuitenkin luotettavia arvioita aiheistossaan. Parasta niissä on vertaileva ote: valtiot tulostuvat keskinäiseen järjestykseen. Huonoimmat saavat 150 miinuspistettä sananvapauden maksimaalisesta rajoittamisesta, kun taas parhaat ovat miinuspisteittä.

Miinuksia valtioille annetaan erilaisista rajoittavista asioista: vapaata tiedonkulkua haittaavista laeista tai toimista, joukkoviestimien keskittämisestä valtiovallan omistukseen tai kontrolliin, toimittajien työn estämisestä tai rajoittamisesta, toimittajien pidätyksistä, pahimmillaan toimittajien murhauttamisesta.

Kun selvitetään sanan ja ilmaisun vapautta, tutkitaan samalla kansalaisvapauksien ja muidenkin ihmisoikeuksien toteutumista. Silmiinpistävää RWB-selvityksissä onkin niiden yhtenevyys kaikkien niiden muiden tutkimusten tulosten kanssa, joissa on selvitetty demokratian tilaa ja astetta eri valtioissa. Perustutkimusta tällä alalla tekee kansainvälinen Freedom House-järjestö. Sen vuosittaiset selvitykset ovat paljolti yhteneviä RWB-luokituksen kanssa.

Suomi on siis Norjan kanssa ykköspaikalla journalismiyhteisön tuoreessa selvityksessä. Muut valtiot 15 kärjessä – listalla ovat Viro, Alankomaat, Itävalta, Islanti, Luxenburg, Sveitsi, Kap Verde, Kanada, Tanska, Ruotsi, Uusi Seelanti, Tsekki ja Irlanti. Kaikki pohjoismaat sijoittuvat siis hyvin. EU-kumppanimme hajoavat laajaksi ryhmäksi Suomen ykkössijasta EU-huonoimpaan, joka on Bulgaria sijalla 80.

Koko luokituksen kolme kehnointa ovat Turkmenistan, Pohjois-Korea ja Eritrea. Muut 15 huonointa - ryhmässä ovat Syyria, Iran, Kiina, Bahrain, Vietnam, Jemen, Sudan, Burma, Valko-Venäjä, Kuuba, Egypti ja Laos. Nämä kaikki ovat joko diktatuureja tai harvainvaltaisesti hallittuja valtioita, mukana kaikki kommunistimaat. Diktaattoreiden ja tyrannien hallinnon ensimmäinen uhri onkin sanan ja ilmaisun vapaus.

Naapurimaistamme kaikki muut sijoittuvat hyvin paitsi Venäjä. Se on kehnoimman neljänneksen joukossa huonomaineisten kehitysmaiden seurassa sijalla 142. Sen sijoitusta pudottavat osaltaan ne toimittajien murhat, joihin syyllisiä valtiovalta ei ole kyennyt selvittämään – ei ehkä halunnutkaan selvittää, omista syistään.

Eivät muutkaan suurvallat voi Suomen tapaan sananvapaudella ylpeillä. Kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta elää oloissa, joissa Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa luvattu sanan ja ilmaisun vapaus ei heille toteudu.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.