Ystävyys koetuksella

Taas saamme viettää Ystävänpäivää iloisissa tunnelmissa. Iloisissa siksi, että jokainen ystävä on kallisarvoinen lahja. Kuten eräs miespuolisista ystävistäni totesi: ”Olen kiitollinen siitä, että niin moni on jaksanut minua sietää niin kauan.” Minullakin on ollut ilo lukeutua tämän värikkään henkilön lähiystäviin jo monien vuosikymmenien ajan.

Ystävyys on kestänyt ja elänyt aktiivisena kaikkien elämänvaiheittemme läpi. Kerran törmäsimme tilanteeseen, josta syntyi kitkaa välillemme. Se oli tiukka paikka, mutta ystävyys voitti. Onneksi. Sillä täytyyhän ystävyydenkin kestää kolhuja ja ristiriitoja. Mikähän siinäkin on, että parisuhteessa voidaan ottaa yhteen rajustikin, mulkoilla ja murjotella päiväkausia, kunnes sitten taas jatketaan matkaa ja annetaan anteeksi.

Ystävyys on paljon haavoittuvampaa. Se ei oikein tahdo kestää tuulettamista suorien sanojen muodossa. Sen luonteeseen taitaa kuulua rikkumattomuus. Ystävä ei loukkaa eikä hyökkää. Ystävä ymmärtää, on hienotunteinen ja myötäelävä. Tätä kaikkea me odotamme ystävältä. Parisuhteeseen ja moniin muihinkin ihmissuhteisiin työpaikoilla ja suvun piirissä liittyy monenlaisia paineita jokapäiväisessä elämässä. Törmäyskurssille joudutaan herkästi. Ystävä edustaa rauhaa ja ongelmattomuutta; sellaista olotilaa, missä voi levähtää ja missä tuntee olevansa turvassa.

Ystävä pitää minusta. Minä pidän ystävästäni. Me ymmärrämme toisiamme. Olemme tuhansin sitein liitettyinä yhteen, koska olemme uskaltaneet olla avoimia ja haavoittuvia. Ja tässä se kipupiste juuri piileekin! Jos yllättäen välillemme syntyykin eripuraa, olemme aivan uudenlaisen tilanteen edessä. On sanottu, että ystävän pienikin ilkeämielinen sana koskee tuhat kertaa enemmän kuin vihollisen ampumat sanalliset myrkkynuolet. Koska tiedämme toisistamme niin paljon, voimme myös loukata toisiamme syvästi suuntaamalla sanamme arkoihin kohtiin.

Sanojaan on syytä harkita tarkkaan. Suutuspäissään tulee lausuneeksi ”totuuksia”, joita myöhemmin katuu. Ja mitä keljummin sanoo, sen syvempiä haavoja syntyy. Toisinaan paluuta ei enää ole, sanat ovat pystyttäneet pysyvän muurin ystävyyden välille. Toisistaan aidosti ja syvästi pitävät ihmiset löytävät tiensä takaisin ystävyyden lämpöön, kunhan ajan annetaan tehdä tehtäväänsä. Molemmat ymmärtävät, että tilanne vain kärjistyi, usein aivan toisarvoisista syistä johtuen. Toinen asia sitten, jos kyseessä on luottamuksen pettäminen tai muu vakava rike.

Joskus ystävän suunnalta tulevat moitteet voivat olla siunauksellisia. Se avaa portteja katsomaan, mistä tämä ihmissuhde oikeastaan on tehty. Ja se haastaa myös katsomaan itseään vähän tarkemmin. Eläköön ystävyys!

Kirjoittaja on kemiläinen vapaa toimittaja.