Sosiaalinen automaatti

Pienistä puroista kasvaa isoja virtoja, sanotaan. Lapin taidetoimikunta toteuttaa tätä väitettä tehokkaasti.

Se on pilkkonut käsittelemänsä neljännesmiljoonan pääosin tuhannen, joskus muutaman tuhannen euron apurahoiksi. Niiden väliin se on silpunnut 500 euron kannustimia, joilla on selkään taputtelun tarkoitus.

Päätös killinkien jakamisesta on tietoinen valinta. On tahdottu huomioida mahdollisimman laaja joukko kulttuurin tekijöitä. Olettavasti myös hakemuksissa summat ovat olleet pieniä, jotta päättäjien valinta helpottuisi.

Mikä merkitys pikkurahoilla on? Suurin osa hakijoista jää kuitenkin ilman. Tänä vuonna heitä ja niitä, yhdistyksiä ja muita, oli kääntynyt taidetoimikunnan puoleen yhteensä 283. Jos kaikille olisi voitu antaa heidän anomansa avustus, rahaa olisi tarvittu kaksi miljoonaa sata tuhatta euroa.

Apurahoista on hyötyä silloin, kun niiden turvin saa jotain aikaan. Mitä taiteilija hyötyy 500 eurolla? Kuittaa yhden tai kaksi laskua, ostaa pensseleitä, maksaa sähkölaskun, että työväline toimii, vilauttaa setelin kulmaa vuokraisännälle, että rahaa on, vaikkei olisikaan.

Vanha totuus on, että kulttuuriapurahaa ei pidä jakaa sosiaalisin perustein. Mitä muuta 500 euron jakaminen on kuin vaivaishoitoa?

Mutta taidetoimikunnan tehtävänä on edistää alueellista kulttuuria. Ymmärrän tämän niin, että tukea ei kohdisteta yksinomaan korkeaan taiteeseen, vaan tulee huolehtia laajasta kentästäkin, että se pysyy vireänä tai taiteelle alttiina.

Tätä perustetta vasten vähäiset norot ovat ymmärrettäviä.

Ongelmaksi tilanteen tekee se, tällä järjestelmällä valtio – joka taidetoimikunnan avustukset rahoittaa – on ottanut kuntien roolin kulttuurikentän tukemisessa. Erehdyksestä ollaan käsittääkseni pyrkimässä eroon.

Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Piia Rantala määrittelee tämän selkeästi blogissaan. Hän sanoo, että valtion tehtävä on tukea taiteen ammattilaisia, kuntien tehtävä on huolehtia kuntalaisille tarjottavista kulttuuripalveluista.

Isoimmat, puolivuotiset tai vuoden apurahansa taidetoimikunta toki jakaa ammattilaisille. Puolet jakosummasta annetaan viidelletoista taiteilijalle.

En ole tutkinut loppujen jakautumista, mutta mututuntumalla niitä saavat samat toimeliaat toimijat kuin edellisinäkin vuosina.

Olemme panneet merkille ahkeruutenne, ilmoittaa taidetoimikunta. Jatkakaa samaan malliin, niin me muistamme teidät tuonnempanakin sosiaaliautomaatillamme, kun kunnat eivät siihen kykene.

Kirjoittaja on Pohjolan Sanomien kulttuuritoimittaja