Arabikansat temppelin harjalla

Kun elää Levantin arabimaissa, saa vaikutelman, että ihmiset ovat täällä syvästi uskonnollisia. Kirkko tai moskeija on Beirutissakin lähes joka korttelissa. Niissä käydään ahkerasti rukoilemassa, pyhänä ja arkena.

Kysymys uskonnon merkityksestä kansan kohtaloissa elää vilkkaasti myös arabimaiden kansannousuissa. Vähentävätkö vai lisäävätkö ne uskonnon roolia muuttuvissa yhteiskunnissa? Vastausta tähän emme vielä tiedä. Voimme vain ennustella jotakin jo koetun valossa.

Yhdet vastaukset kysymykseemme on saatu kansannousut kokeneista Tunisiasta ja Egyptistä, niiden parlamenttivaaleista. Tunisiassa vaalit voitti maltillinen Ennada-puolue. Egyptissä samoin lähes puolet äänistä sai maltillisena pidetty Muslimiveljeskunta. Egyptissä yllättävän hyvin menestyivät myös salafistit, vanhoillisempaa islamia edustava puolue.

Näiden vaalitulosten valossa voi sanoa, että uskonnollisuus elää ja voi hyvin näissä maissa vallansiirron jälkeenkin. Voiko se haitata kansannousujen päätavoitteita, monipuoluedemokratian perustamista ja ihmisoikeuksien vahvistamista?

Tähänkään ei ole vielä valmista vastausta. Etenkin Egyptissä kansannousun käynnistäjät, nuoret netti- ja katuaktivistit ovat hyvin pettyneitä viime vaalien tuloksiin. He kokevat, että islamistiset puolueet ovat tavallaan varastaneet heidän vallankumouksensa. Sen keskeisenä tavoitteena on päästä eroon diktaattorin, mutta myös uskontojohtaja suurmuftin vallasta.

Uskonnollista ylivaltaa pelkäävien ei tarvitse vielä olla liian huolissaan. Niin Tunisiassa kuin Egyptissä vaaliuurnilla koettiin vain se, mitä osattiin odottaa: Kummassakin maassa sortohallitukset olivat vuosikymmeniä ahdistaneet uskonnollisia toimijoita politiikassa nurkkaan, jopa maan alle. Sieltä nämä voimat tulivat nyt esiin politiikan päänäyttämölle julkisuuden valokeilaan.

Täällä Levantin pääkaupungeissa niin hallituspiireissä kuin mediassa on pohdittu paljon sitä, millaista islamia vaalivoittajien tulisi parhaimmillaan vaalia. Useimpien katseet ovat kääntyneet Turkin suuntaan. Siellä vallassa on ollut jo pitkään maltillista islamia viljelevä AKP-puolue.

Se on onnistunut Turkissa toteuttamaan samoja tavoitteita, mitä arabimaiden kansannousuissa eniten tavoitellaan: moniarvoista kansanvaltaa, ihmisoikeuksien vaalimista, uskonnollisen perinteen säilyttämistä ja talouskehitystä, jonka hedelmistä kaikki saavat osansa.

Toisenlaisiakin esimerkkejä islamilaisesta vallasta on. Algeriassa koettiin jo kaksi vuosikymmentä sitten eräänlainen kansannousu. Siinä kovan linjan FIS-islamistit yrittivät kaataa maallistuneen harvainvallan jopa vaaliuurnilla. Epäiltiin, että ääri-islamistien vaalivoiton seurauksena ne olisivat siellä viimeiset vapaat vaalit sukupolviin. Valtiojohto mitätöi vaalin ja jäi valtaan – tosin sisällissodan kustannuksella.

Toisin kävi vuonna 1979 Iranissa. Islamistit voittivat kansannousun jälkeisen valtataistelun, perustivat demokratian sijaan teokratian ja ovat siellä yhä vallassa.

Kirjoittaja on ammatiltaan diplomaatti.