Kuntakatse Ruotsiin päin

Julkistettu kuntakartta vain 70 kunnasta EU:n harvimmin asutussa maassa on rujo hanke. Se tuo mieleen läänien rajun vähentämisen 1990-luvun lopulla.

Vuosi-pari tuosta silloin läpi runnotusta hallinnonuudistuksesta eduskuntaan soitti Vaasasta mies, joka tunsi kokeneensa vääryyttä. Kuunneltuani soittajaa neuvoin häntä menemään lääninhallitukseen. Jolloin mies kysyi, että mihinkähän lääniin hän nykyään kuuluu.

Kuullessaan että Länsi-Suomen lääniin, jonka pääpaikka on Turussa, vaasalaismies sanoi että antaa olla, on liian kaukana.

Heikkoutena isoissa hallintoyksiköissä on hallinnon ja päättäjien etääntyminen kansalaisista. Kyse on myös identiteetistä. Ihmiset kokevat itsensä kemiläisiksi, torniolaisiksi tai tervolalaisiksi ja ovat kotipaikastaan ylpeitä.

Eräs utsjokinen vääräleuka ilmoittikin jo vuosia sitten, että jos Utsjokea ruvetaan pakolla johonkin liittämään, he liittyvät Norjaan. Mitäs hyötyä meille kaukaiseen Inariin liittymisestä olisi, kysellen.

Kunnan ohella toinen tuttu kiinnittymiskohde on maakunta. Ruotsissa peruspalvelut tuotetaankin maakunnan ja asuinkunnan yhteispelillä. Maakuntahallinto eli maakäräjät hoitaa terveyspalvelut ja julkisen liikenteen, muut palvelut järjestää kunta. Kumpaakin hallinnon tasoa johtaa neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava valtuusto.

Esitetyissä jättikunnissa palvelut keskittyisivät ajan myötä kunnan pääpaikkaan. Se kiihdyttäisi edelleen asutuksen keskittymistä, jonka puolestaan arvellaan tuovan säästöjä. Säästöt ovatkin hallituksen jättikuntahankkeen aika lailla piilossa pidetty todellinen tavoite. Pääministeri Jyrki Katainen väitti äskettäisessä puheessaan jopa niin, että jollei kuntien vähentämistä nyt toteuteta, pitää tunnustaa, ettei meillä ole enää varaa hyvinvointiyhteiskuntaan.

Kuntien talous on tiukoilla. Ei kuitenkaan tuhlaamisen vuoksi vaan siksi, ettei kunnilla ole kerta kaikkiaan ollut tarpeeksi rahaa käytettävissä erityisesti ikääntymisen lisätessä palvelujen tarvetta. Tähän on tultu valtionapujen riittämättömyyden vuoksi ja kuntien pihdattua samaan aikaan veroprosenttiensa korotusta.

Ruotsissa sekä kunnilla että myös maakäräjillä on verotusoikeus. Kuntien keskimääräinen veroprosentti on Ruotsissa nyt 21 % ja maakäräjien 10 %. Kuntalaisten palveluihin käytetään Ruotsissa siis yhteensä selvästi enemmän rahaa kuin meillä.

Keskusta on elpymässä eduskuntavaalien jälkeisestä koomastaan ja esittää kärkevää kritiikkiä jättikuntahanketta kohtaan. Myös demarikenttä on varpaillaan. Vaikuttakin siltä, että jättikuntahanke menee karille.

Suremaan sitä ei jäisi monikaan. Ylätasoisen käskytyksen sijalle tarvitaan laajapohjainen selvitys siitä, millä tavoin järjestetyt ja minkälaisella rahoituksella hyvät julkiset peruspalvelut turvataan kaikille asukkaille. Osana selvitystä on syytä käydä läpi myös Ruotsin peruspalvelujen järjestämismalli rahoitustasoineen.

Sitten on kuntien ja kuntalaisten aika päättää yhdistyvätkö kunnat vai jatkavatko itsellisinä.

Kirjoittaja on lappilainen ex-kansanedustaja.