Lihallisilla aalloilla

Kuvataide

Meri avoinna I -kutsunäyttely Galleria Voimassa 27.11. saakka.

Quinon sarjakuvassa Mafalda päähenkilö inhosi merta, koska se muistutti suurta keittoa. Galleria Voiman Meri -aiheisen näyttelyn ensimmäinen osio tarjoaa katsojalle keitoksen, joka ei ainakaan ole kaupallinen.

Aivazovskia on siis turha odottaa. Jostakin syystä nimenomaan naistaiteilijat ovat innostuneet meri-aiheesta. Näyttelyn alkuosan 12 taiteilijaa ovat kaikki naisia. He rakentavat meren ympärille vahvasti luonnonsuojelullista teemaa.

Suuren risteilyaluksen sisältä meri on vain maisemaikkuna. Kun samppanjapullot poksahtelevat kannella, kokee pienessä paatissaan keikkuva kalastaja asian varmasti kovin eri tavalla.

Omakohtaisia merikokemuksia voi nähdä Tuulikki Korhosen kahdessa pienessä sekatekniikkateoksessa. Aalto ryöpsähtää karikossa ja purje lepattaa tuulessa. Silti tunnelma on enemmän tunteellinen kuin merellinen.

Anja Kurikka on luonut näyttelyn peräseinälle aallon, joka on näyttelyn teeman mukaisesti suuri, takkuinen – ja vihainenkin. Teos sopii näyttelyn yleiseen olotilaan, mutta Kurikka ei ole saanut ihan kaikkea irti kuultavan pleksipinnan mahdollisuuksista.

Näyttelyn ei ole selvästikään tarkoitus miellyttää katsojaa. Sen meri velloo myrskyisänä ja roskaisena. Katsoja saa heilua mukana. Terttu Hölkkä-Karlssonin teoksissa meri näyttää jopa hieman karvaiselta. Näyttely kysyy: tällaisenako haluamme nähdä meremme? Täynnä pulloja ja tölkkejä!

Hieman raikkaampaa lähestymiskulmaa löytyy Kaija Hinkulan kahdesta öljymaalaukseksi paljastuvasta teoksesta. Keltainen laine heilahtaa kuin merkinantolippu. Hinkulan teosten kompositio ja ajatus paranee katselun kanssa.

Näyttelyn juryttänyt Marjo Remes on poiminut teoksensa temaattisesta sarjastaan Vettä ja puuta, joka oli esillä Voima-galleriassa tammikuussa. Hänen lähtökohtansa veden merkitykseen ihmisen mielessä ja konkreettisessa elämässä on ehkä eniten filosofinen.

Jos elämä kaiken kaikkiaan on merestä lähtöisin, lienee jokaisessa meistä pisara merta.

Näyttelyn rakenne on ahtaanpuoleinen, mutta se haastaa katsojaa. Merisairauden vaaraa ei ole.

Seuraavassa osassa näyttelynjärjestäjät ovat luvanneet enemmän merellistä näköistaidetta. Kun tiedossa on esimerkiksi Essi Korvan teoksia, voi 13.12. alkavaa II-osaa odottaa jonkinlaisella hurskaalla innolla. Näillä näkymin meri ei jää kovinkaan tyveneksi.

Richard Kautto