Sarjakuvaoperetti toivosta
- Valkoiset jokamiehen haalarit kuoriutuvat Ina Jakobssonin mielikuvituksellisiksi superihmisen asuiksi, joiden viitat ja värit ohjaavat ajatukset sarjakuvien supersankareihin. Kuvassa ovat superihmiset (Anni Tani ja Marko
Teatteri
Toivon operetti. Käsikirjoitus/libretto Tuomas Timonen, sävellys Juha Kujanpää, ohjaus Vihtori Rämä, Panu Varstala. Rooleissa: Sami Henrik Haapala, Kari Koivukangas, Vesa-Matti Komonen, Joni Kuokkanen, Kirsi Kärnä, Paula Miettinen, Helka Periaho, Laura Rämä, Marko Syysmaa, Anni Tani. Ensi-ilta oli Rovaniemen teatterissa lauantaina 12.11.2011.Toivon operetti jatkaa uskoa Rovaniemen teatterin vilpittömään haluun tehdä jotakin toisella tavalla. Rovaniemen teatterin kalliit seinät ovat siirtyneet Lappia-talon remontin tieltä entiselle Ounaskosken koululle.
Uusi näyttämöilme tuo näyttelijät lähemmäksi yleisöä ja tekee katsomiskokemuksen henkilökohtaisemmaksi. Tilan puheakustiikka selättää Lappia-talon akustiikan joka sanassa. Musiikin ja laulujen selkeys ei toimi ihan yhtä hyvin.
Toivon operetti ottaa operetin muodon, mutta toteuttaa kriittiseen ajatteluun suuntaavaa teatterinäkemystä. Operetin keveys tekee helpoksi päästää mielikuvitus liikkeelle. Pian huomaakin pohtivansa syviä yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Kriisistä toiseen ajelehtivassa maailmassa ei ole löytynyt uskallusta tarkastella yhteiskunnallisia rakenteita radikaaleista näkökulmista.
Käsikirjoittaja Tuomas Kujanpää tekee sen. Hän nostaa kysymysten keskiöön ihmisen.
Ohjaajat Vihtori Rämä ja Panu Varstala antavat näyttelijöille sarjakuvista tuttujen supersankareiden hahmon. Maailman pelastamiseksi on kaksi mallia: Maailma, jossa kaikki maksaa, tai maailma, jossa kaikki on ilmaista. Lopuksi katsoja voi valita näiden kahden maailman väliltä – tai päätyä omaan ratkaisuunsa.
Juha Kujanpään kansanmusiikin realismi ja jazzin vivahteikkuus, tekstin ja ohjauksen jopa ironinen myönteisyys ja provosoiva lapsenomaisuus vievät esitystä kriittisen tulkinnan suuntaan.
Toisin kuin Helsingin Taiteellisen Teatterin kantaesityksessä, yleisölle tarjoillaan ensin ystävällisen yltiökapitalistinen ”kaikki maksaa” -malli.
Tässä mallissa hyvä jaetaan siten, että kaikilla on riittävästi rahaa maksaa kaikista palveluista, jopa ilmasta, jota hengittää. Rahaa saadaan tekemällä sitä tarpeeksi. Tässä mallissa työ on arvossaan.
Väliajan jälkeen on tarjolla ”kaikki on ilmaista”-malli, jossa ei rahaa ole. Kaiken saa kun oivaltaa pyytää.
Näyttämöllä viilettävät supersankarit, kymmenen teatterin näyttelijää, ovat oikeita supernäyttelijöitä. He ovat koneen osia, työläisiä ja superrikkaita. Brechtiläisen kommentin tuo näyttämölle Paula Miettinen, joka esittää superihminen Onni Onnetonta ja Einaria. Miettinen astelee apaattisen toivottomana kantaen Onnin ja Einarin superihmisyyttä supersuomalaiseen pessimistin tyyliin.
Operetin kantava voima on musiikki ja laulu. Teatteritila täyttyi Superorkesterin jatsahtavista operettisävelmistä Kaisa Ristiluoman johdolla. Tila ei tarjoa parasta mahdollista kuunteluelämystä, mutta orkesteri selviytyy haastavasta tehtävästä. Esityksen loppua kohden kuunneltavuus tuntuu paranevan.
Anni Tani oli mukana jo Toivo-operetin Helsingin Taiteellisen Teatterin kantaesityksessä. Hänen ja Laura Rämän laulutaidot vetävät koko näyttelijäkaartin osaavaan operettityöskentelyyn. Kuorokohtaukset ovat soivaa kuultavaa.
Valkoiset jokamiehen haalarit kuoriutuvat Ina Jakobssonin mielikuvituksellisiksi superihmisen asuiksi, joiden viitat ja värit ohjaavat ajatukset sarjakuvien supersankareihin.
Uusien unelmien näyttämön on loihtinut Pentti Uimonen, Vihtori Rämä ja Panu Varstala. Mustaan tilaan on rakennettu mielikuvitusta ruokkiva tila, jossa heijastustekniikoilla ohjataan katsojan ajatuksia utopiasta kertovassa tarinassa.
Toivon operetista tekee operetin sen wieniläinen keveys ja uudenlaisen operetin sen kriittinen ote ja usko uudenlaisiin ratkaisuihin. Se luo uskoa myös operettinäytelmän uusiutumiseen.
Kari Lunnas

