Liian asiallinen romaaniksi
- Presidentti Urho Kekkosen naisystävistä vaiettiin. Suurlähettiläs Jaakko Hallaman puoliso Anita Hallama oli hänelle läheinen ystävä. Raija Oranen nostaa romaanissaan esiin toimittaja Anne-Marie Snellmanin, joka oli Kekko
- KUVAT
Kirjat
Raija Oranen: Nimeltään Kekkonen. 480 sivua. Teos 2011.Nimeltään Kekkonen -kirjaa ei tarvitse kovin pitkälle lukea, kun tulee mieleen kysymys: Kenelle tämä on kirjoitettu?Vähemmän poliittisesta historiasta kiinnostunut tukehtuu asiatietoon jo alkuunsa ja jättää 500-sivuisen järkäleen sivuun liian raskaana.
Aktiiville lähihistorian harrastajalle tarjottu tieto on vähän väljähtynyttä.
Vaivaa Raija Oranen on faktoja hankkiessaan nähnyt. Asiatietoa on paljon ja se on kutakuinkin kohdallaan, ei kuitenkaan aivan millin ja minuutin tarkkuudella, kuten kirjasta on kirjoitettu.
Taitavasti tieto on käytetty. Kirjasta syntyy selkeä kuva siitä, minkälaisen Suomen ja maailman kanssa kirjan päähenkilö oli tekemisissä.
Jo aiemmissa kirjoissaan Oranen on osoittanut hallitsevansa yhteiskuntatietouden. Leijonan osa -romaani on kiehtova analyysi parin vuosikymmenen takaisesta pankkikriisistä. Metsästäjän sydän puolestaan laittoi Mannerheimin naisseikkailuihin todellisissa olosuhteissa.
Kekkos-kirjassa yhteiskuntatieteiden maisteri Oranen on ottanut vallan kaunokirjailija Orasesta.
Toimittaja Anne-Marie Snellmanin tuomisessa Kekkosen elämään Oranen on toki ottanut mielikuvituksen käyttöönsä, mutta hyvin hienovaraisesti.
Tähän rakkaustarinaankin on otettu mukaan politiikkaa. Snellmanin rooli on vahvasti fiktiota sekä salarakkaana että Kekkosen poliittisena avustajana.
Tuulesta ei Oranen ole Snellmanin hahmoa romaaniinsa kuitenkaan temmannut. Leskirouva oli vuosikymmenen tiiviisti mukana Kekkosen elämässä. Jokapäiväinen elämänkumppani hän ei kuitenkaan ollut.
Kekkonen käytti uutistoimisto AP:n kirjeenvaihtaja Snellmania asiansa välittämiseen maailmalle. Snellmanin salonki oli myös hyvä foorumi yhteyksien ylläpitämisessä kotimaassa. Aivan niin täystoiminen ”tiedotus- ja yhteyspäällikkö” hän ei kuitenkaan ollut kuin Oranen kuvaa.
Vankka todellisuuspohja on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Repliikeiksi muokatut poliitikkojen mielipiteet antavat elävän kuvan tuon ajan muutenkin värikkäästä politiikasta. Ilmeinen poliitikko Kekkosen kunnioitus lienee hillinnyt Orasta myös fiktion käytössä niin, että ei tämä oikein viihteellisestä rakkausromaanistakaan käy.
Pekka Vasala
