Matkoja nykytanssin kokonaisvaltaiseen aistimiseen
- Tanssin tulevaisuus pohjoisessa marginaalissa näyttää Titta Courtista valoisalta myös sikäli, että uusia nuoria tekijöitä on paluumuuttanut lähiympäristöön, kuten hän sanoo. Torniolainen tanssija on tehnyt modernia tanss
Kirjat
Hannele Jyrkkä (toim.): Nykykoreografin jalanjäljissä – 37 tapaa tehdä tanssia. 276 sivua. Like 2011.Tanssi kiinnittää maailmaan. Tanssia voi missä vaan. Tanssi on suoraa toimintaa. Tanssi on liikkumista ja liikkuminen on työtä. Tanssi on tässä ja nyt.
Syksyn taidekirjojen joukossa julkaistu teos Nykykoreografin jalanjäljissä – 37 tapaa tehdä tanssia kommentoi ja taustoittaa maamme vahvaa nykytanssikenttää asiantuntevasti ja kiinnostavasti. Kirja toimii jatkumona niinikään Hannele Jyrkän toimittamalle Tanssintekijät – 35 näkökulmaa koreografin työhön -teokselle (Like, 2005).
Molemmat haastattelupohjaiset, taiteilijapuheenvuoroihin perustuvat teokset ovat helposti lähestyttävää ja ajatuksia avaavaa tekstiä taiteen kokijoille. Ne ovat myös inspiroivaa, lähelle tulevaa tekemisen tapojen ja luomistyön pohdintaa myös toisille taiteilijoille.
Kirjoituksissa korostuu taiteen tutkimuksessa kovasti peräänkuulutettu, niin sanottu hiljainen tieto ja ruumiillinen viisaus. Ja koska kyse on tanssista, kirjan persoonalliset tekstit tekevät lukijan tietoiseksi omasta kehostaan ja mahdollisuudesta liikkeeseen, jopa juuri tanssiin. Tämänkaltaisia kirjoja voisi julkaista enemmänkin eri alojen taiteentekijöistä.
Sähköpostihaastatteluilla liikkeelle saatetussa kirjassa esitellään tekijöitä eri puolilta Suomea. Äänessä ovat muun muassa Eeva Muilu, Mikko Orpana, Liisa Risu, Johanna Tuukkanen, Raisa Vennamo ja Pirjo Yli-Maunula.
Taiteilijapuheenvuoroja edeltää Jyrkän kirjoitus teoksen lähtökohdista, Teatterikorkeakoulun koreografian professori Kirsi Monnin katsaus nykykoreografin moniin ja alati muuttuviin rooleihin sekä tulevaisuuteen ja tanssintutkija Tiina Suhosen kartoitus koreografin identiteetistä 70-luvulta nykypäivään.
Monesta yhteisöllisten ja paikkasidonnaisten teosten puolesta puhuvista kirjoituksista jää pintaan tavallisten ihmisten ja arkisen elon tanssillistaminen, vuorovaikutuksen äärelle hakeutuminen, osallistumaan kannustaminen. Nautittavaa on myös lukea koreografien ajattelua jäsentävistä järjestelmistä.
Kainuuta kirjassa edustaa koreografi Kirsi Törmi. Hän on työskennellyt Kajaanissa vuodesta 2001 ja on vuodesta 2002 toimineen, Tanssin maineteko -palkitun Routa-ryhmän taiteellinen johtaja. Törmi valmistelee parhaillaan taiteellista väitöskirjaansa Teatterikorkeakouluun koreografian vuorovaikutteisista mahdollisuuksista. Hän kirjoittaa:
“Koreografinen tehtäväni on alkanut muotoutua siten, että pyrin järjestämään paikkoja ja tilanteita, joissa vuorovaikutus olisi mahdollista. Ja joista syntyy – jos on syntyäkseen – ennalta määrittelemätön esitys tai puheenvuoro pinnallisen mediateollisuuden rinnalla hiljaa elävästä, tuntevien, ajattelevien ja elävien ihmisten todellisuudesta.”
Hän kertoo myös teoksensa AmazinGRace (2010) taiteellisesta prosessista. “Prosessia kuvattiin myös terapeuttiseksi kokemukseksi. Erityisen onnellinen olin yleisön palautteesta, jossa todettiin, että teos onnistui tuomaan esiin jokaisen haastateltavan arvokkuuden ja ihmisarvon. Fanaattisuus kannatti. Tunsin pääseväni kiinni kokemukselliseen tietoon tuomalla lavalle ihmisten omat liikkeet.
Marginaalin mahdollisuudet -otsikolla kirjoittaa kirjan kansikuvassakin halkopinon kupeessa punaisessa leningissä liikkuva Titta Court. Hän työskentelee Pohjois-Suomessa Torniosta käsin.
Court luonnehtii: “Tanssin tulevaisuus pohjoisessa marginaalissa näyttää minusta valoisalta myös sikäli, että uusia nuoria tekijöitä on paluumuuttanut lähiympäristöön, uusia esittävän taiteen tukiorganisaatioita syntyy ja vanhat rakenteet vahvistuvat.”
Onneksi tanssi on täällä marginaalissakin tässä ja nyt. Tanssi kiinnittää maailmaan. Maailma ulottuu myös tänne marginaaliin.
Raisa Kilpeläinen
