Kansa kuin kauravelli

Elokuva

Varasto (Suomi 2011). Ohjaus: Taru Mäkelä. Käsikirjoitus: Veli-Pekka Hänninen Arto Salmisen romaanista. Pääosissa: Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi, Juha Muje, Vesa Vierikko ja Esko Salminen. Kemin Kinopirtti 1.

Varasto on yhteiskunnallinen komedia. Sen päähenkilö on helsinkiläisen maalikaupan varaston työntekijä Rousku (Kari-Pekka Toivonen). Rousku on yhteiskunnan alimpia ja tyytynyt kohtaloonsa.

Rousku asuu paikassa, jossa jopa syntymättömän lapsen tulevaisuus on todennäköinen työttömyys. Ja sitä lasta odottava huoleton äiti (Minttu Mustakallio) vetelee vain röökiä. Ja hänen miehiä vaihtanut äitinsä (Hannele Lauri) käy bissellä.

Rouskun työkaveri (Aku Hirviniemi) pitää puolestaan pitkiä lounastaukoja. Ja sillä välin Rousku myy omaan pussiinsa varastosta tarvikkeita remonttimies Jylhäkorvelle (Vesa Vierikko). Köyhällä ei ole nimittäin varaa omatuntoon. Eikä sitä ole paljon rikkaallakaan. Maalifirman omistaja (Esko Salminen) jyrisee maksavansa työntekijöistään lomat ja sairauspäivät ynnä muut ja siihen päälle vielä 60 prosentin verot.

Varaston uusi työntekijä Ykä (Jope Ruonansuu) on työllistetty pitkäaikaistyötön. Patalaiska mies, jonka työvoimatoimisto on aikanaan laittanut positiivisen ajattelun kurssille. Ei siis hyvältä näytä tässä maalifirmassa, joka on siis yhteiskunta pienoiskoossa. Siis Suomi.

Kaikesta huolimatta Varasto on komedia. Ehkä hieman julma sellainen, vähän halvalla tehty, mutta kantaaottava, joka kyllä osuu ja uppoaakin.

Kari-Pekka Toivonen ei ole kovin moniulotteinen näyttelijä, mutta hän on aika sopiva suomalaisen miehen kuvaksi. Myös itse Vesa-Matti Loiri tekee elokuvassa pienen roolin.

Hauskimpia hahmoja ovat Jylhäkorpi ja Juha Mujeen tulkitsema myymäläpäällikkö. Jylhäkorpi on ”brezhneviläinen, pysähtyneisyyden kannattaja”. Mutta vaikka huonosti menisi, niin aina mennään kuitenkin eteenpäin. Elämä lähiössä voi olla köyhää ja karua, mutta se ei tarkoita sitä ettei se voisi olla onnellista.

HHH komedia

Tapani Juusola