Laiva on lastattu älyllä ja tunteella
- Stefan Moster on saksalainen kirjailija, joka saksantaa suomalaista kirjallisuutta.
Kirjat
Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus. Suomentanut Helen Moster. 526 sivua. Siltala 2011.Suomalaista kirjallisuutta saksantanut Stefan Moster (s. 1964) on kirjoittanut itsekin jo kaksi romaania. Esikoisteos Nelikätisen soiton mahdottomuus ilmestyi syksyllä suomeksi Mosterin Helen-vaimon kääntämänä.
Romaaniin tarttuu kiinnostuneena jo senkin vuoksi, että Finlandia-raatiin 2006 kuulunut Stefan Moster moitti aikanaan varsin kovasanaisesti suomalaista kaunokirjallisuutta älyn, muodon, analyysin ja yhteiskuntakritiikin puutteesta. Miten mies vastaa huutoonsa?
Pakko sanoa: komeasti.
Nelikätisen soiton mahdottomuus perkaa kriittisesti sekä lähihistoriaa että ympäröivää yhteiskuntaa eikä kaihda pitkiäkään kulttuurikeskusteluja. Mosterin mielestä romaani on mainio paikka kehittää erilaisia ajatusmalleja, ja juuri siihen hän selvästi pyrkii omassakin kirjassaan.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat hyvinvoivia saksalaisia kuljettavalle loistoristeilijälle, nyky-Saksaan pienoiskoossa. Mutta ei vain Saksaan, sillä eriarvoisuutta ja vääristyneitä valtasuhteita löytyy muualtakin.
Kirjan päähenkilöt, kertojina vuorottelevat äiti ja poika, ovat pestautuneet laivan valtavaan työntekijäjoukkoon toisistaan tietämättä, ja kuluu kauan, ennen kuin he dramaattisesti kohtaavat. Äiti Almut Schäfer toimii laivan psykologina, parikymppinen Sebastian ravintolapianistina.
Mutta sen sijaan, että jättäytyisi kuvaamaan äidin ja pojan välirikkoa ja kohtaamisen vaikeutta, Moster laajentaa perhetarinansa myös itäsaksalaiseksi sukutarinaksi ja edelleen yhteiskunnalliseksi analyysiksi Itä- ja Länsi-Saksan kohtaamisen esteistä, kohtaamattomuuden syistä ja yhteiselon vaikeuksista.
Tarinan Mefistona häärii laivan henkilöstöpäällikkö, entinen Stasi-virkailija Bernd Gaus, jolle salaiset kansiot ovat edelleen käyttökelpoinen kiristyskeino pitää valta hyppysissään ja joka Schubertin sonaatteja soittamalla yrittää käydä ihmisestä.
Almutin vastaanottotilassa sijaitsevalla flyygelillä onkin romaanissa varsin keskeinen sija. Sen ääressä soitettava ja soittamatta jäävä musiikki paljastaa paljon muutakin kuin soittajansa musiikkimaun.
Poikansakin aikoinaan soittamaan opettanut Almut rakastaa Bachia, jonka Gaus torjuu. ”Ette kestä, kun kaksi ääntä kulkee rinnakkain itsenäisesti”, sanoo psykologi päällikölle eikä tarkoita pelkästään musiikkia. Toisaalta hän itse pystyy soittamaan vain nuottien mukaan, kun taas hänen poikansa on kotonaan improvisoidessaan.
Juuri tällaisten konkreetista merkityksestään moneen suuntaan aukeavien ajatusten avulla Moster kirjoittaa romaanistaan monitasoista ja monitulkintaista kirjallisuutta, siis Kirjallisuutta.
Mosterin romaani on täynnä symboliikkaa. Nimi Nelikätisen soiton mahdottomuus viittaa sekin tietysti moniaalle sekä ihmissuhde- että yhteiskunnallisella tasolla. Konkreetisti sen taustalla on romaanissa tietty kappale: Schubertin fantasia f-molli.
Robert Åsbacka kirjoitti joku vuosi sitten romaaninsa Urkujenrakentaja Buxtehuden Membra Jesu Nostri -teoksen perustalle rakennetta myöten. Stefan Moster ei ole yhtä yltiöpäinen, mutta uskalias ja taitava hänkin.
Åsbackan lailla myös Moster pitää silti huolen siitä, että hänen romaaninsa toimii, vaikka lukija ei olisikaan klassisen musiikin ystävä.
Mosterin laiva on lastattu niin runsaalla ja monenlaisella löydettävällä, että sen kyydissä jokaisen luulisi saavan mietittävää ja muisteltavaa pitkäksi aikaa.
Raija Hakala
