Avioliiton anatomiaa
- Sari Malkamäki on taituri erittelemään henkilöidensä tunteita.
Kirjat
Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita. 190 sivua. Otava 2011.”Kasvoimme erilleen”, väittävät eronneet naistenlehtien haastatteluissa. Sari Malkamäki tarkastelee Viisas vaimo -kokoelmansa novelleissa, mitä kaikkea tuo erilleen kasvaminen voi tarkoittaa.
Kokoelman kymmenessä novellissa parit ovat tulleet eripituisissa suhteissaan siihen pisteeseen, että jonkinlainen ratkaisu suuntaan tai toiseen olisi tehtävä.
Varsin tavanomaisissa arkisissa tilanteissa liikutaan, mutta silti asetelmat ovat kiinnostavia. Henkilöidensä tunteiden ja ajatusten pikkutarkkana erittelijänä Malkamäki on taituri, ja hänen tekstinsä on metaforisuudessaan kaukana harmaudesta.
Novellien kertojat ovat sekä naisia että miehiä, ja ikäjakaumaa löytyy nuoristapareista eläkeläisiin. On niitä, jotka vasta opettelevat vakiintumista, ja niitä, joille siitä on jo ehtinyt tulla taakka.
Tilintekoon voi johtaa yhtä lailla lapsettomuus kuin lapsen syntyminen ja uraputki siinä missä eläköityminenkin, uskottomuudesta ja väkivallasta puhumattakaan.
Malkamäki kuitenkin välttää kaikenlaista paisuttelua. Tapahtumat ovat toimijoidensa kokoisia ja näköisiä myös ratkaisun hetkillä. Jännite syntyy siitä, että henkilöt pitävät tunteet sisällään ja ajatukset ominaan, oli lopputulos mikä tahansa.
Onnellisiakin loppuja on eikä vähiten siksi, että eksyksiin joutunut löytää taas itsensä. Monesti rivien välistä pilkottaa piristävä vino huumori.
Malkamäen vahvuuksiin kuuluu psykologisen tarkkasilmäisyyden lisäksi taito kätkeä ja raottaa henkilöidensä sisintä sopivasti annosteltuna. Erinomainen esimerkki on kokoelman lyhyin novelli Varakeksit, jossa muutamalla sivulla väläytetään nuoren miehen koko siihenastinen elämä.
Puristus-nimisessä novellissa kirjailija tuntuu kertovan jotain omastakin työstään, kun tarinan päähenkilö tuskailee suunnitteilla olevan avioliittoromaaninsa puristuksessa: ”Halusin tutkia avioliiton anatomiaa, läpivalaista kriittisesti ja pohjia myöten koko yhdessä elämisen tavan - -.”
Yksi novellikokoelma ei tietenkään suuriin synteeseihin pysty eikä pyri, mutta jotain oleellista perheinstituution nykytilasta Viisas vaimo kyllä kertoo.
Avausnovellin päähenkilö analysoi loppusuoralla olevaa avioliittoaan: ”Yhteisyys oli vain kulutettu hiljalleen puhki kuin huonekalu, jota testataan nitkuttamalla osia miljoona kertaa edestakaisin kovalla paineella, kunnes ne paukahtavat suuntiinsa. Kesti minkä kesti.”
Niinpä. Nykyihminen on siis kuluttaja avioliitossaankin. Siitä vain uutta hankkimaan!
Raija Hakala
