Helppotajuista ja sulosointuista lyriikkaa
- Raymond Cox tulkitsi Antonin Dvorákin viulukonserton Kemin kaupunginorkesterin solistina tiistai-iltana Kemin kirkossa. Kapellimestarivieraana oli Leo McFall.
Konsertit
Pakkaskauden avaus. Kemin kaupunginorkesteri. Kapellimestari Leo McFall, solistina Raymond Cox, viulu. Kemin kirkossa 24.1.2012.Antonin Dvorák sävelsi viulukonserttonsa op 53 a-molli vuonna 1879 (joidenkin lähteiden mukaan 1890). Säveltäjä teki sen viulisti Joachimin pyynnöstä, sekä muutamia korjauksia valmiiseen teokseen. Konsertto on kuultu Kemissä aiemmin marraskuussa 1993 Tuula Holman esittämänä. PT Hakala kirjoitti (PS 4.11.1993) silloisesta esityksestä seuraavasti: ”Dvorak osaa taitavasti yhdistää klassista muotoa (Beethoven) kansallisiin sävyihin. On, temperamenttia, on lyyrisiä metsän huminoita ja virtojen vuot, öiset tähtitarhat.”
Illan solisti Raymond Coxilla oli homma hallussa. Yhteistyö kapellimestari Leo McFallin kanssa on tuttua aiemmilta vuosilta, joten yhteistyö sujui mutkattomasti. Kemin kaupunginorkesteri teki töitä tosissaan ja lopputulos oli sen mukainen: nautittava kokonaisuus ja sähäkkääkin menoa. Hidasta osaa on joskus on moitittu pitkähköksi, nyt viulun äänen sulo vei mennessään. Kolmannen osan tšekkiläinen kansanmusiikkimeno oli Hakalankin mukaan furianttisen folkloristinen eli tanssillisen kiihkoisa raivotarten leikki.
Konsertin toisena teoksena kuultiin Felix Mendelssohnin kolmas sinfonia op 56 a-molli eli Skottilainen. Sinfonialla ei juurikaan ole tekemistä skottilaisuuden kanssa, vaikka joskus on väitetty Mendelssohnin kuulleen laulettavan andanten teemaa Edinburghin kaduilla. Painetussa partituurissa Skotlantia ei edes mainittu aluksi. Vuonna 1892 säveltäjän matkustaessa Skotlannissa syntyi samaan aikaan Hebridit alkusoitto.
Kyseessä on Mendelssohnille luonteenomainen, luoteenomaisen lempeä, hienostunut ja lyyrinen sinfonia. Leo McFallin johdolla orkesteri kaivoi miellyttävästi esiin kokonaisuuden ja nyanssit. Jos kohta jälleen kerran voisi todeta yhden orkesteriharjoituksen tehneen terää kokonaisuuteen. Niin tiukalle orkesterin harjoitukset oli vedetty, mutta joustoa muusikoista kyllä on löytynyt parhaan lopputuloksen saamiseksi.
Sinfonian toisessa osassa vivace panin merkille jälleen Micke Isotalon viehkeän klarinettisoolon, samoin Jari Laakson fagotin osuudet. Allegro maestoso assai soi lopussa jyhkeän asiaankuuluvasti. Orkesteri solisteineen olisi ansainnut enemmän kuin parisataa kuulijaa Kemin kirkkoon.
EJ Posti
