Muorin rappusilla
- Mehulasi kädessä.
Kuvataide
Pikkupirpanat, suku ja ystävät. Hannele Antmanin muotokuvia Tornion kuvataideseuran galleriassa 29.2. saakka.Muotokuva on vaikea työsarka ja sen tekeminen vesiväreillä asettaa ihan omat haasteensa.
Lopputulosta ei akryyli- tai öljymaalauksen tapaan voi samanlaisella kohtuullisuudella korjailla.
Torniolainen Hannele Antman tekee muotokuvistaan osittain tilannekuvia. Se syventää huomattavasti kuvattavan kohteen persoonallisuutta.
Antman uskaltaa käyttää melko rohkeasti värejä, välttäen ylilyöntejä. Hän ei päästä maaleja leviämään Reijo Raekalliomaiseen tapaan, vaan käyttää pedantin kuivaa tekniikkaa. Tämä näyttää sopivan Antmanille.
Useimmiten Antman onnistuu hyvin. Vain välillä lopputulos näyttää hieman liian valjulta.
Kun mallina on käytetty vanhoja valokuvia, kuten teoksissa Kuin silloin ennen I ja II, lienee Antmanin loihtima värjätyn valokuvan vaikutelma tarkoituksellinen. Kovin eläviä ei kuvista tällä tavalla tule. Samanlainen hengettömyys vaivaa esimerkiksi Antti Tuiskun muotokuvassa Idoli ja maalauksessa Älä viitti.
Antmanin tekniikka on parhaimmillaan silloin kun tekijä arvaa käyttää väriä raskaammalla kädellä. Myös elävä luonnonvalo välittyy parhaimmissa töissä.
Kuva nauravasta vanhuksesta on ihan hersyvä. Naururypyt teokseen Sydän täyttä kultaa on loihdittu pehmeällä siveltimellä. Maalauksessa Vävypojan vaimo tuima ilme tuo luonteen mukaan. Myös valon ja varjon kompositio on pitkälle mietittyä.
Antmanin pari muuta täysosumaa ovat nyrpistelevä pikkutyttö teoksessa Kesällä kerran ja rappusilla istuva mietiskelijä maalauksessa Muorin luona mökillä.
Myös Täältä tullaan elämä -maalauksen nuori nainen tuijottaa kohdettaan onnistuneen ilmeikkäänä.
Kaiken kaikkiaan näyttelyssä vallitsee ihan mukava ja vähän haikeakin perhealbumin tunnelma.
Kun ollaan näin haastavalla alueella, Antmania voi tietenkin moitiskella joidenkin teosten paremmasta valinnasta. Tekniikkansa tekijä kyllä hallitsee.
Richard Kautto
