Virkkunen aloittelee jo toista suururakkaa
Suomessa on aina suunnitteilla tai työn alla jonkinlainen hallintoremontti. Tästä vaalikaudesta on tulossa vielä tavallista mittavampien hallintouudistusten nelivuotiskausi.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) on jo polkaissut liikkeelle kuntauudistuksen. Virkkunen arvioi viime lauantain Ilkassa, että virkamiestyöryhmän pohjaesitys uudeksi kuntarakenteeksi valmistuu joulun välipäivinä. Tiukille vetää, kun työryhmällä on aikaa vuoden loppuun.
Työryhmä puskee toimeksiantonsa mukaisesti eteenpäin, mutta kuntakentällä kuohuu. Kuntaministerillä on vielä monta kiveä käännettävänään, ennen kuin hanke on maalissa.
Hallitusohjelmaan kirjattiin myös toinen laaja hallinnonuudistus. Kaavailujen mukaan kaikki nykyisten ministeriöiden toiminnot yhdistettäisiin yhdeksi virastoksi, supervaltioneuvostoksi. Taustalla – tässäkin – on valtion säästötavoite.
Selvitystyö alkaa vielä tämän vuoden puolella ja sen ottaa vetääkseen hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen. Valtion aluehallintoa on viime vuosinakin muokattu uusiksi, mutta keskushallinto on saanut olla lähes koskematta. Nyt on sen vuoro.
Uudistustarvetta perustellaan sillä, että ministeriöt ovat eriytyneitä ja kangistuneita. Asioita ajatellaan vain oman hallinnonalan kannalta. Usein koko työura hurahtaa samassa yksikössä. Osaaminenkin voi sitten rajautua kapeaksi.
Jotain tuttua tuossa tuomiossa on. Nykyisessä kuntarakenteessakaan Virkkunen ei näe juuri mitään hyvää.
Uudessa mallissa nykyiset ministeriöt muuttuvat supervaltioneuvoston pääosastoiksi. Tämän luulisi ainakin jossain määrin keventävän rakenteita ja tuovan sitä kautta jopa säästöjä.
Yhtenäisen, laajan valtioneuvoston malli ei ole sinällään poikkeuksellinen. Lähin sovellus löytyy Ruotsista.
Valtionhallinnon ylimmälläkin tasolla tarvitaan varmasti nykyistä suoraviivaisempaa ja tuloksellisempaa yhteistyötä. Onko sitten kaikkien ministeriöiden kokoaminen saman sateenvarjon alle se paras tapa?
Eri ministeriöllä on pitkät perinteet ja ainakin muutamille niistä on rakentunut suorastaan ylikorostunut omanarvontunto ja korvaamattomuuden tunne. Raja-aitoja voidaan hallinnollisissa laatikkoleikeissä madaltaa, mutta virastoarjessa muutos ei välttämättä käy sormea napsauttamalla.
Virkkunen suunnittelee selvitystyön valmistuvan ensi vuoden aikana. Sen jälkeen olisi päätösten aika. Tavoitteena on panna uudistus toimeen vielä ennen vaalikauden loppua.
Kuntauudistuksessa Virkkunen on – syystäkin – kohdannut ankaraa vastustusta ympäri maata. Voi olettaa, että ministeriöuudistus nostattaa vastaavaa ärtymystä Helsingin hallintokortteleissa.
Virkakoneisto vaikuttaa usein uneliaalta ja tehottomalta, mutta se voi olla yllättävän vahva ja puolustuskykyinen omaksi kokemassaan asiassa. Tuskin tämäkään uudistus on yhden vaalikauden juttu.
1865 ja 1868 olivat tärkeitä vuosia kunnallishallinnon järjestämiseksi Suomen maaseudulla ja kaupungeissa. Kunnallishallinto on rakennettu kunnallisen itsehallinnon, kansalaisten omaan päätösvaltaan, mitä nyt valtiot ovat siinä härkkineet. Oikeus- ja hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu erääksi maailman menestystarinaksi.Yhtäläiset oikeudet uurnilla, koulussa, ja sairauden kohdatessa ovat olleet isoja arvovalintoja. Kansakuntaa rakennettiin vakaasti askel askeleelta aluepolitiikkaa ja palveluja korostaen.Rinnan on porvari, mettäläinen ja työläisen lapsi saanut sivistyksen, voinut opiskella yliopistossa, saanut ammattiopetuksen ja osallistunut kykyjensä mukaisesti hyvinvoinnin rakentamiseen ja hoitanut paikkansa niin sodan kuin rauhankin aikana.
Nyt on edetty kestämättömään ja vaaralliseen kehitysvaiheeseen. Keskittämisen ja suuruuden ihannointi vaarantaa kansan yhtenäisyyden ja tuhonnut suuren osaa Suomea elämänmahdollisuudet ja palvelujen saatavuuden. Läheisyysperiaate on eurooppalainen harha Suomen tulevaisuudessa. Siitä ovat kokoomus ja sosdemit täysimääräisesti vastuussa. Kansaa ei kuultu aidosti. Tavoitteet olivat valmiina. Muodollista kuulemista ei tule sallia.Kuntien ei tule ottaa vastaan sanantuojia vaan vaaleissa näyttää missä kaappi seisoo.Lievää uhoakin tarvitaan kunnallisen itsehallinnon ja lähipalvelujen puolesta. Sairaat, vammaiset, vanhulkset, lapset, opiskelijat, työttömät, lapsiperheet tarvitsevat huolenpitoa ja näyttää siltä, että kokoomuksesta ja sosiaaalidemokraateista ei siihen ole. Vaaliuurnilla tavataa.
Ilmoita asiaton kommentti