Paavo Arhinmäki tavoittelee uskollisia
Poissa silmistä, poissa mielestä. Tämä on totta politiikassa, jos jossakin. Siksi kaikki eduskuntapuolueet ovat asettaneet oman ehdokkaan ensi tammikuun presidentinvaaleihin.
Yksikään puolue ei epätodennäköisistä valintamahdollisuuksistaan huolimatta uskalla ottaa riskiä, joka seuraisi yksienkään vaalien väliin jättämisestä. Julkisuus on puolueille elinehto. Pelkkä näkyvyys on sinälläänkin välttämätöntä, saati sitten jos pyritään saamaan asioita ja aatteita eteenpäin.
Vasemmistoliitto asetti viimeisenä puolueista oman ehdokkaan. Puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki suostui viikonvaihteessa vihdoin puolueväen kosiskeluun. Vasemmistoliitossa kävi jossakin määrin kuin keskustassa. Kun muita ehdokkaita ei löytynyt, niin sitten turvauduttiin Paavoon.
Paavo Arhinmäki on ehdokkaista ainoa ministeri. Virkakiireet rajoittanevat hänen kampanjavauhtiaan kilvassa, jossa on mukana useampikin kaiken aikansa vaalityöhön käyttävä eläkeläinen.
Arhinmäki myönsi itsekin, ettei hänen tähtäimensä ole - ainakaan tällä kertaa - Mäntyniemessä. Arhinmäki sanoi haluavansa pitää esillä puolueen aatetta ja asioita.
Vasemmistoliiton ehdokkaan menestys mitataan vaaleissa vertaamalla tulosta puolueen kannatukseen. Jos tulos on kopillaan esimerkiksi viime kevään eduskuntavaaleihin nähden, on ehdokas onnistunut. Se riittää vasemmistoliitolle.
Arhinmäki nauttii jo muutoinkin ministerinäkyvyyttä. Kulttuuri- ja urheiluministeri on hankkinut mainetta korkeakulttuuria edustavan eliitin härnääjänä. Ilmeisesti tarkoituksella. Presidenttiehdokkaana Arhinmäki valitsi laajemmat aiheet profiloitua.
Ehdokaslinjauksissaan Arhinmäki asetti jyrkän ein Nato-jäsenyydelle ja moitti tiukasti rasististen voimien kanssa flirttailevia perussuomalaisia.
Kuinkas muuten. Nämä asiat yhdistävät vahvasti vasemmistoliittolaisia, niin takametsien korpikommunisteja kuin kaupunkien punavihreitä. Hän tavoittelee peruskannattajakunnan aktivoimisen lisäksi nuoria puolueisiin sitoutumattomia kansalaisaktivisteja.
Omien rivien koossa pitämisessä riittääkin tavoitetta. Arhinmäkeä ei mielipidetiedustelujen perusteelle mielletä presidenttiominaisuuksia omaavaksi ehdokkaaksi. Hänen kannatuksensa on pyörinyt kolmen prosentin tienoilla.
Vasemmistoliiton äänestäjien pitäminen oman ehdokkaan takana voi olla työlästä. Vihreiden Pekka Haavisto voi houkuttaa punavihreitä, vaikka Haaviston Nato-linja voi tulla esteeksi. Maakuntien perinteisiä vasemmistoliittolaisia taasen keskustan Paavo Väyrysen EU-kriittisyys miellyttää, mutta puolueuskollisuus on kuiten erityisesti pohjoisessa varsin vahva.
Paavo Arhinmäki lähti vaalikampanjassaan liikkeelle argumentein, joita voi pitää vain yleisenä ja yksittäisenä vastustuksena. Arhinmäen ja muiden ehdokkaiden soisi kuitenkin tuovan esiin enemmän sitä, mitä he kannattavat.
