Lyhyt johdatus vaalihistoriaan

Tasavallan presidentti on vuoden 1994 vaaleista alkaen valittu suoralla kansanvaalilla. Kansa on tehnyt kolme valintaa, ja jokaiseen niistä liittyy jonkinlainen yllätysmomentti.

Vuonna 1994 Martti Ahtisaari nousi nopeasti politiikan ulkopuolelta suureksi suosikiksi ja klaarasi loppupeleissä homman kotiin. Vaalin todellinen yllättäjä oli kuitenkin piskuisen Rkp:n ehdokas Elisabeth Rehn. Paikka toiselle kerrokselle ja siinä kelpo vastus Ahtisaarelle oli temppu, jota monikaan ei olisi osannut ennustaa vain muutama viikko ennen vaaleja.

Vuonna 2000 Tarja Halonen teki ällistyttävän nousun voittajaksi, vaikka kannatusluvut makasivat pitkään hyvin matalalla. Ennen varsinaista kisaa Halosen ja hänen taustajoukkojensa oli vielä pantava paljon peliin sen eteen, että Ahtisaari päätti tyytyä yhteen kauteen.

Vuoden 2006 vaaleissa yllättäjä oli Sauli Niinistö. Halosen alkujaan hurja kansansuosio oli sulaa lähes tappioksi. On arvioitu, että jos vaalin toinen kierros olisi ollut viikkoa myöhemmin, Niinistö olisi ajanut kannatuksessa Halosen ohi ja tullut (jo silloin) valituksi presidentiksi.

Jo tämä lyhyt kertaus lähimenneisyyteen osoittaa, kuinka häilyväistä ja lopulta vähästä kiinni kaikki on. Muutama kuukausi sitten Sauli Niinistön suosioluvut olivat niin korkealla, että monet pitivät selvänä, että vaali ratkeaa jo ensimmäisellä kierroksella.

Pisimmälle meni kokoomuksen europarlamentaarikko Ville Itälä. Hän ehdotti suomalaisille, että Niinistö valittaisiin jo ensimmäisellä kierroksella. Näin säästettäisiin toisen vaalikierroksen kulut.

Viimeistään nyt tiedämme, että Itälä erehtyi raskaasti. Niinistön suosio on pudonnut 40 prosentin paikkeille. Hän on yhä selvästi muita ehdokkaita edellä, mutta tietää jo itsekin, että kisassa käydään kaksi kierrosta.

Ville Itälä tosin oli – tietämättään – perustelujen osalta oikeassa. Suomenkin asiat alkavat olla sillä tolalla, että vaaleihinkin käytettävät rahat tarvittaisiin periaatteessa valtion tyhjenevän kassan täytteeksi.

Oma paradoksinsa on, että Paavo Väyrysen mielestä juuri Niinistö on yksi päävastuullinen maamme ahdingosta. Tosiasiassa tehtyjen ratkaisujen syyllisyyksiä ei tietenkään voi jakaa näin nuppikohtaisesti. Politiikkaa tehdä – paitsi ajassa – myös porukalla.

Mutta myös se on tosiasia, että yhtäkään kolmesta aiemmasta suoran kansanäänestyksen presidentinvaalista ei ole käyty Suomen ja Euroopan kannalta näin epävarmoissa tunnelmissa.

Näkymää eteenpäin ei kukaan uskalla luvata varmaksi edes viikoissa. Presidentinvaaliin on aikaa lähes kaksi kuukautta. Maassa ja maailmalla voi sitä ennen tapahtua vaikka mitä.