Viimeinen hetki - jälleen kerran
Nyt on viimeinen hetki tehdä ratkaisuja yhteisvaluutta euron pelastamiseksi. Nyt tarkoittaa euromaiden valtiovarainministerien kokousta ja ensi viikon huippukokousta. Käynnissä olevan velkakriisin aikana viimeinen hetki on ollut jo monta kertaa.
Talouden vaatimat ratkaisut olisi pitänyt tehdä eilen, mutta poliittisesti huomennakin on liian aikaista. Jatkuvasti paisuneen velkapalon sammuttamisessa hosat ovat olleet kovin mitättömiä. Isot ratkaisut viipyvät yhä, sillä euromaiden näkemykset pysyvät kovin erilaisina.
Poliittiset johtajat vakuuttavat uskoaan euron tulevaisuuteen, mutta yhä useampi asiantuntija lipeää tästä rintamasta. Euron ainakin jonkinasteista hajoamista pidetään yhä todennäköisempänä.
Suomi on toistaiseksi taloudenpidon parhaaseen A-luokkaan kuuluvana maana mukana pelastustalkoissa. Suomi ei ole hyväksynyt käytännössä yhteisvastuuta tarkoittavien eurobondien käyttöön ottamista. Suomi näyttää kuitenkin olevan taipumassa niiden hyväksymiseen.
Suomessa ymmärretään varmasti laajalti, että euron romahtamisesta koituisi Suomelle valtavaa vahinkoa. Viimeistään nyt on aiheellista kuitenkin kysyä tuleeko euron pelastaminen Suomelle liian kalliiksi.
Varasuunnitelma pitäisi olla. Varasuunnitelma pitäisi jopa ottaa käyttöön, ennen kuin kaikki raha on lapettu pois ja viety eväät itsensä pelastamiselta.
Varasuunnitelmaa peräävät perussuomalaiset hallitukselle tekemässään välikysymyksessä.
Euron kriisi on se lannoite, josta perussuomalaisten vaalijytky merkittävältä osiltaan syntyi. Puolue pääsee kysymään hallituksen kannalta hankalan kysymyksen, vielä sopivasti puheenjohta Timo Soinin vaalikampanjaa vauhdittaen.
Perussuomalaiset eivät kysyneet välikysymyksensä taakse keskustaa, joka edellisessä hallituksessa oli mukana kriisiytyneiden euromaiden pelastamisessa.
Euromaat ovat yhdessä ja erikseen tilanteessa, jossa markkinat lypsävät kaiken irti. Jatkuvasti otetaan uutta lainaa, jotta entisiä lainoja maksetaan pois. Entisissä lainoissa oli uusia lainoja alempi korko.
Lainanantajien rohkeus ei ole vielä kadonnut, ja ahneus on vain kasvanut. Korkeista koroista otetaan kaikki hyöty irti.
Puolitoista vuotta sitten silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) julisti Kreikan tukipaketin myötä demokratian ottaneen markkinoista ”niskalenkin”. Todellisuus on selvästi toinen. Markkinat ovat ottaneet poliittisista päättäjistä ”kravattiotteen”.
Happi on käymässä vähiin.
Poliittiset päättäjät antoivat 1980-luvulta alkaen markkinavoimille vapauden rellestää. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Britannian pääministeri Margaret Thatcher etunenässä uskoivat vapaan markkinatalouden hoitavan näkymättömänä kätenä kaikki asiat.
Kun poliittisilla päättäjillä joskus oli jotakin valtaa talouden yli, niin nyt sitä ei ole. Valta pitäisi ottaa takaisin, mutta onko se enää mahdollista?
