Ennemmin kuin myöhemmin

Viime talvinen äänestys Kemi-Tornio alueen uuden suuren kunnan perustamisesta päättyi neljässä kunnassa hankkeen torjumiseen. Vain kemiläisistä valtuutetuista enemmistö kannatti uutta kuntaa.

Kuntaliitos jäi siis pois alueen yhteistyöpaletista, tosin vain joksikin aikaa. Moni kuntaliitosta vastustanut kuntavaltuutettu vastusti sitä vain tässä hetkessä. Hyvin yleisesti katsottiin ja katsottaneen edelleenkin, että kuntaliitos tapahtuu varmuudella joskus.

Mutta miksi vasta joskus? Siis silloin, kun kaikki kunnat ovat niin huonossa jamassa, että kaikkien köyhien on pakko laittaa vähäiset hynttyynsä yhteen?

Nyt tiedetään, että hallitus kaavailee suurta kuntaremonttia, remonttia jonka tavoitteena on rakentaa työssäkäyntialueiden mukaisia suurkuntia. Hallitus on tavoitteeseensa niin vahvasti sitoutunut, että jotakin varmasti tapahtuu.

Kuntaliitoksia vauhditetaan varmasti enemmänkin kepillä kuin porkkanoilla. Jotkut tämän alueen kuntaliitoksia tavoittelevat poliitikot ja virkamiehet pitävät hallituksen politiikkaa tervetulleena. Liitoksia vastustavat puolestaan aikeita kavahtavat.

Oli hallituksen kaavailujen puolella tai niitä vastaan, on monia syitä miksi alueen viiden kunnan yhteenliittyminen on kannatettava ja ajankohtaista. Hallituksen työssäkäyntialuepolitiikasta johtuen tai siitä huolimatta, ihan miten vain asiaan haluaa suhtautua.

Alueen yhteinen kokonaisetu vaatii ripeää toimintaa. On parempi ottaa itse aloite käsiinsä.

Kemi-Tornio alueen nostaminen Lapin toiseksi maakuntakeskukseksi jää tyhjäksi huminaksi, jos ei alueella kyetä kokoamaan voimia yhteisen edun ajamiseksi tavalla, joka myös ulospäin näyttäytyy vahvuudeksi.

Yksi iso ääni on vahvempi, kuin monta pientä. Vahvuus pitää näkyä ja kuulua esimerkiksi taistelussa alueen oman ammattikorkeakoulun puolesta.

Opetusministeriön kaavailemat rajut leikkaukset vievät toteutuessaan edellytykset ammattikorkeakoulun kaikelta toiminnalta. On vaikea välttyä johtopäätökseltä, että maan suurin suhteellinen aloituspaikkojen leikkaus kohdistuu laitokseen, jonka puolustajat ovat heikkoja.

Länsi-Pohjan keskussairaalan tulevaisuus on myöskin jatkuvasti uhattuna. Yhden kunnan oman keskussairaalan luulisi olevan vahvemmilla tässäkin kilvassa.

Teollisuus ja kauppa ovat myös oma asiansa. Yritykset katsovat hyvinkin kunnan kokoa ja mahdollisuuksia tehokkaaseen elinkeinopolitiikkaan ja maankäyttöön.

Eivät hallituksen aluehallinnolliset aikeet pelkästään kuntiin sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon jää. Myös valtionhallinnossa on edessä jälleen uudet muutoksen ajat.

Aluehallinnosta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) haluaa vähentää maakuntia ja ely-keskuksia. Tämän seurauksena valta keskittyy entistä enemmän ja kuntauudistuksen vauhdittamana suuriin kaupunkeihin.

Vahvistuvat keskuskaupungit määrittelevät siis entistäkin voimakkaammin maakuntaliittojen suunnan niiden lakisääteisissä tehtävissä. Lapissa kehitys tarkoittaa entistäkin suurempaa Rovaniemi-keskeisyyttä.