Tietovuodot ovat arkipäivää
Elämä ilman tietokoneita ei liene enää mahdollista. Tietokoneita ja tietokoneohjelmia on kaikkialla: työssä, vapaa-ajassa ja käyttämissämme palveluissa.
Pankeissa rahaliikennettä käsitellään tietokoneohjelmien välityksellä, ja useimpien yrityksien toiminta perustuu pitkälti tietokoneiden hyväksikäyttöön. Tietokoneohjelmien pitää olla turvallisia käyttää, niihin pitää voida luottaa.
On lähes arkipäivän uutisointia, että hakkerit ovat lukeneet sähköposteja ja varastaneet luottokorttitietoja Internetissä. Myös tietokonevirukset ovat jokapäiväinen ilmiö. Suomessa on tämä syksyn aikana tullut ilmi lukuisia tietomurtoja, ja todennäköistä on, että saamme edelleen lukea samanlaisia uutisia.
Viimeksi lauantaina tuli julki, että yli 16 000 suomalaisen käyttäjätunnukset, salasanat ja sähköpostiosoitteet ovat vuotaneet nettiin Tunnukset olivat peräisin Napsu.fi-palvelusta, joka on matkailuun keskittyvä verkkopalvelu.
Osa murroista voi olla harmittomia kokeiluja, mutta ilmiön toisessa päässä toimii järjestäytynyt rikollisuus, jonka tarkoitus on laittomin keinoin ansaita rahaa. Murroin kohteeksi joutuville vahinko voi olla huomattava
Nettihuijaukset, kalastelu ja muu verkkorikollisuus on kasvava ilmiö, mutta netin käyttäjät ovat laiskoja torjumaan sitä. Tietoturvayhtiö Nortonin kansainvälisen kyselyn mukaan esimerkiksi alle puolet verkon käyttäjistä tarkistaa luottokorttilaskunsa epäilyttävien maksujen varalta.
Lähes kaksi kolmannesta verkon käyttäjistä käyttää liian helppoja salasanoja eikä vaivaudu vaihtamaan niitä säännöllisesti.
Norton arvioi, että verkkorikollisuuden aiheuttamat suorat ja epäsuorat kustannukset nousevat maailmanlaajuisesti 275 miljardiin euroon vuodessa.
Tietoturvayhtiön kyselyn mukaan myös kännykän käyttäjät törmäävät nykyään yhä useammin verkkorikollisuuteen, kun netin käyttö älypuhelimella yleistyy.
Huolellisella toiminnalla, jokainen netin käyttäjä voi minimoida tietomurron kohteeksi joutumisen. Verkkopankkitunnukset, luottokortti ja kortin tunnusluku on pidettävä yhtä visusti tallessa kuin oma lompakko tai kotiavaimet. Niitä ei pidä antaa kavereiden tai kenenkään muun käyttöön.
Esimerkiksi pankki ei koskaan kysy verkkotunnuksia sähköpostilla tai puhelimitse. Tunnusluvun suojaaminen sitä näppäiltäessä ei ole epäkohteliasta, vaan pikemminkin jokaisen velvollisuus.
Virusturvaa ja palomuureja ei pidä nähdä vain ammattilaisten varotoimenpiteenä, vaan ne kuuluvat jokaiselle kotitietokoneelle. Palomuurit ja selainversiot on pidettävä päivitettyinä. Jos epäilee vahingon tapahtuneen ja verkko- tai korttitunnusten joutuneen huijarille, on viisainta sulkea tunnukset tai kortti pankin tai Luottokunnan kautta.
Nettihuijaus ja -rikollisuus tuovat huomattavia lisäkustannuksia etenkin yrityksille ja nettipalvelujen tarjoajille.
Tietoturvasta ei kuitenkaan voi tinkiä, sillä käyttäjien on pystyttävä luottamaan, että palvelujen tarjoaja on hoitanut tietoturvan aukottomasti. Tietoturvan tarjoajat ja siitä aukkoja etsivät käyvät netissä jatkuvaa kilpajuoksua.

