Lappilaisia ydinkysymyksiä myös alueellinen tasa-arvo

Linnoissa herrojen taas tanssitaan ja kristallit kimaltelee. Noin lauloi aikanaan kansantaitelija Goodman, jonka mukaan Sven Tuuvaa siellä ei näy.

Nykyaikana rahvas saa kuitenkin katsella televisiosta, kun ansioituneet kansalaiset edustavat heitä linnan juhlissa. Toki kutsutut ovat juhlansa ansainnet, ja muille riittää hupia pohtia, miten kukin valituista on pukeutunut, kuka tanssii kenenkin kanssa ja miten jatkot sujuvat.

Pelkkää sirkushuvia ei itsenäisyyspäivän juhlinta ole, eikä sen tule ollakaan. Vaikka yhä harvempi sotaveteraani on enää mukana juhlimassa, niin heitä ei silti saa unohtaa. Eikä koko sitä sukupolvea, joka sotavuosien jälkeen rakensi hyvinvointiyhteiskuntaa. Kun he nyt ovat vanhuksia, niin ei heitä pidä jättää markkinavoimien armoille.

Presidentti Tarja Halosen viimeistä kertaa emännöimien linnan juhlien teemana on tasa-arvo ja yhteistyö. Siksi juhlimaan on tänä vuonna kutsuttu erityisen paljon ihmisiä, jotka ovat työskennelleet tasa-arvon, suvaitsevuuden ja kestävän kehityksen puolesta. Hienoja arvoja.

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuu näissä asioissa kunniallisten maiden joukkoon. Vertailut ovat kuitenkin suhteellisia, joten tavallisten nykyajan sventuuvien näkökulmasta ei kaikki ole välttämättä hyvin.

Huolestuttavaa on se, että luokkayhteiskunta tekee joidenkin asiantuntijoiden mukaan vahvaa paluuta. Kansa jakautuu tuloerojen perusteella vyöhykkeisiin, joiden erot näkyvät elintason sekä hyvinvointipalveluiden saatavuuden lisäksi eliniässä. Rikkain viidennes elää jopa toistakymmentä vuotta vanhemmaksi kuin köyhin viidennes.

Lappilaisesta näkökulmasta myös alueellisen tasa-arvon vaaliminen on ydinkysymyksiä. Kun poliittiset päätökset tehdään siellä, missä on ihmisten enemmistö eli Helsingissä ja hyvin suuressa määrin Brysselissä, niin Lapin ihmisen ei käytännössä ole mahdollista saada tasa-arvoisesti samoja etuja kuin muualla asuvien.

Ei Lappi toki ole köyhä, vaan se elää nyt taloudellisen kukoistuksen nousuvaihetta niin kaivosteollisuudessa kuin matkailussakin. Kysymys on siitä, miten tästä rikkaudesta mahdollisimman paljon koituu myös lappilaisten hyväksi.

Linnan juhlien arvoista kestävän kehityksen vaalimisen pitää myös nousta Lapin luonnonvarojen hyödyntämisessä erityisen merkittäväksi.

Kun Suomi itsenäistyi, oli vallalla kansallisvaltioihin perustuva ihanne. Nyt elämme maailmassa, jossa puhutaan EU:n muuttumisesta yhä enemmän liittovaltioksi tai toisaalta hajaannuksesta.

Jos liittovaltiokehitys voittaa EU:ssa, niin Lapin näkökulmasta on mielenkiintoista, vahvistuuko samalla alueiden merkitys kuten Perämeren kaaren – vahvistettuna Tornionlaaksolla – mahdollisuus toimia ohi Helsingin tai Tukholman päättäjien. Entä säilyykö vanha kansallisvaltiorakenne, jos EU hajoaa? Olisiko silloin tilaisuus pohjoisen omalle valtiolle?

Tietenkin nykyisten valtarakenteiden päättäjät voivat kysyä, että kenen luvalla tällaisia asioita pohditte. Siihen on syytä vasta Tuntemattoman Sotilaan tapaan: ”Omalla luvalla”.