Talouden ohella kyse myös muista arvoista

Alkuvuodesta Tunisiasta ja Egyptistä alkanut myllerrys valtarakenteiden muuttamiseksi on loppuvuonna leviämässä jo Venäjälle. Myös EU:n tulevaisuuden pohdiskelu liittyy osaltaan kysymykseen kenellä on valta ja kuuntelevatko vallankäyttäjät kansan ääntä.

Venäjän vaaleissa tapahtui viime viikonloppuna ilmeisen selviä rikkeitä. Lopputulos voittajasta ei välttämättä ole väärä, joskin voittomarginaali oli luultavasti ilmoitettua pienempi. Sen sijaan vaalivilppi ja muut vaaleihin liittyvät rikkeet eivät kuulu demokraattiseen menettelytapaan.

Vaikka Venäjän vallanpitäjät pääministeri Putinin johdolla ja heidän hallinnassaan olevien tiedotusvälineiden avulla yrittivät selittää asiat parhain päin ja pitää vilpin salassa, niin nykymaailmassa täydellinen tiedotussulku on mahdoton.

Sosiaalisen median innoittamana väkeä on tullut jo isoimpien kaupunkien kaduille monena iltana. Viikonloppuna odotetaan yhä enemmän väkeä toreille, vaikka poliisi on jo pannut satoja opposition edustajia johtajineen rauhoittumaan telkien taakse.

Vaarallista Venäjän tilanteen kehittymisessä on se, että sisäpolitiikka yritetään helposti kääntää ulkopolitiikaksi. Kun kansan reaktiot vaalivilppiin ovat vallanpitäjille epämieluisia, niin helposti haetaan syyllistä ja yhteistä vihollista muualta. Putin syytti jo Yhdysvaltoja venäläisen opposition kapinamielen lietsomisesta.

Kenenkään etu ei ole se, jos Venäjä eristäytyy muusta maailmasta ja kiihdyttää asevarusteluaan.

Myös EU on moittinut monia muita maita demokratiavajeesta. Selvää on, että nykymaailmassa täytyy myös muiden sanoa kantansa, jos joku toimii vastoin demokratian pelisääntöjä. Mutta voiko EU omien ongelmiensa paineessa vaatia nyt muita ruotuun, jos se itse loukkaa jäsenmaidensa kansalaisten oikeuksia?

Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoo, että EU:n pysyvän vakausmekanismin päätöksentekoon suunniteltu muutos yksimielisyydestä määräenemmistöksi olisi vastoin Suomen perustuslakia. Se loukkaisi Suomen kansallista riippumattomuutta ja eduskunnan budjettivaltaa.

Tämä myös suuren valiokunnan hyväksymä kanta sitoo pääministeri Jyrki Kataista Brysselin neuvotteluissa.

Viimeistään maanantaina nähdään, miten EU selvitti ongelmansa. Hätätilanteessa löytynee muitakin keinoja ratkaista tilanne. Kuitenkaan joidenkin kuten suomalaisten syyllistäminen ei ole sitä demokratiaa, jota EU:n pitäisi vaalia.

Jos huippukokous ei saa aikaan markkinoita tyydyttäviä ratkaisuja, niin rajujakin taloudellisia heilahteluja lienee odotettavissa.

Tiukempi talouskuri ja tukiratkaisut nykykriisin selvittämiseksi ovat paikallaan, mutta samalla on syytä panna vastuuta myös yksittäisille sijoittajille, ja toimia jäsenmaiden perustuslakien puitteissa.

Kyse on nyt talouden ohella myös muista arvoista. Jos jäsenmaat luopuvat kansallisesta riippumattomuudestaan, niin turhaa tulevaisuudessa on Facebookin kutsumanakaan kokoontua Senaatintorille, kun päätökset tehdään muualla suurten sanelemana.