Metsät eivät hyödytä Suomea

Yhteisen elinympäristömme - koko elonkehän - suojelun uskoisi olevan kaikkien ihmisten ja valtioiden intressissä. Durbanissa Etelä-Afrikassa pidetty YK:n suuri ilmastokokous etsi yhteisiä askelmerkkejä.

Jälleen kerran saatiin jotakin sovittua, mutta paljossa jouduttiin myöskin pettymään.

Kööpenhaminassa vuonna 2009 ja Cancunissa viime vuonna jäätiin vaille merkittäviä tuloksia. Durbanistakaan ei suuria uskallettu odotettaa. Maailmantalouden myllerrykset jättävät myös ilmastopoliittiset tavoitteet varjoonsa.

Kioton järjestelmä on käytännössä koskenut vain vajaata viidesosaa ihmiskunnan kasvihuonekaasuista. Suomi on mukana kuten mallioppilaan kuuluu. Nytkin Suomi kustantaa muiden puolesta maailman pelastamista.

Henkisellä tasolla merkittävää on, että Durbanissa monien yllätykseksi myös Kiina, Intia ja Yhdysvallat saatiin mukaan kattavaan ilmastosopimukseen johtavaan prosessiin. Edessä on kuitenkin vielä pitkä tie konkreettisiin tuloksiin.

Hitaisiin edistysaskeleisiin on ymmärrettävää tyytymättömyyttä. Ympäristöjärjestöt muistuttivat tuoreeltaan, että Durbanin linjaukset kohti laajaa sopua pääsee parhaimmillaankin tekoihin aivan liian hitaasti.

Suomen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) arvioi Durbanin tuloksia parhaiksi sitten Kioton päätösten. Hän on tyytyväinen lopputulokseen myös Suomen kannalta.

Eri mieltäkin ministerin kanssa voi olla. Sopimuksen määritelmät hiilidioksidistaseesta eivät ota riittävästi huomioon Suomen vahvaa metsien kasvua. Se ei huomioi todellista kasvua, vaan vain laskennallisen arvon.

Laskennallinen arvo hyödyttää metsättömiä maita ja sorsii metsäisiä maita.

Metsät kasvavat Suomessa yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Enimmillään tästä kyetään kansallisen metsäohjelman mukaan käyttämään 68-75 miljoonaa kuutiota.

Vuosikasvusta 30-40 miljoonaa kuutiota jää siis sitomaan hiiltä. Tällainen metsänielun kasvu imaisee vuodessa parhaimmillaan noin 30 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

On tietenkin luonnollista, ettei koko kasvumäärää voi käyttää helpottamaan Suomea rasittavaa Kioton sopimuksen mukaista hiilidioksidipäästöjen taakkaa.

Vuonna 1990 päästöjen määrä oli Suomessa 70,1 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Päästöoikeuden hinta on vaihdellut 10-20 euroa tonnilta.

Suomi kuitenkin hyväksyi mallin, jossa nielun todellisesta kasvusta riippumatta hiilidioksiditaseessa nielun kasvuksi hyväksyttäisiin noin 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Tämä luku saadaan, kun Suomen vuoden 1990 hiilidioksidipäästöistä nielukatto määritellään 3,5 prosentin suuruiseksi.

Nyt tämä 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia päästöjä voitaisiin vähentää eli hyvittää vuodesta 1990 lähtien toteutuneen metsäkadon aiheuttamasta nielumenetyksestä. Sen määräksi lasketaan nyt noin neljä miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Suomessa, missä metsät kasvavat valtavasti enemmän kuin niitä hyödynnetään tai hiiden kasvua poistuu, niiden kuitenkin lasketaan aiheuttavan päästöjä noin 1,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, vuonna 2016 jo noin neljä miljoonaa tonnia.