Ylelle todellakin turvattu rahoitus

Kaksi vaalikautta keskeneräisenä mutjaillut Yleisradion rahoituskysymys saatiiin vihdoin eduskuntaryhmien kesken maaliin. Ryhmät hyväksyivät rahoitusuudistuksen eli Yle-veron käyttöönoton.

Yleisradion julkinen palvelu hoidetaan budjettirahoituksella vuoden 2013 alusta, mutta kuitenkin erillisellä verolla, jonka suuruus määräytyy tulotason mukaan.

Vero on suuruudeltaan vähintään 50 euroa ja enintään 140 euroa vuodessa.

Maksusta vapautuvat ne, joiden tulot jäävät alle noin 8 000 euron vuodessa. Jos henkilökohtaiset tulot ylittävät noin 22 000 euroa vuodessa, maksu on 140 euroa.

Kahden työssäkäyvän aikuisen perhe maksaisi 280 euroa. Tämä on selvästi enemmän kuin ensi vuonna 252 euroon nouseva kotitalouskohtainen tv-maksu.

Lieneekö tämä tuloraja suurituloisten raja, jonka ylittäviltä ryhdytään ensi vuoden lamatalkoissa perimään solidaarisuusveroa?

Uudella rahoitusmallilla on tarkoitus kerätä Ylelle osapuilleen yhtä paljon rahaa kuin nykyisellä tv-maksulla. Siihen tehtäisiin vuosittaiset indeksikorotukset.

Ylen lupamaksujärjestelmä vanheni jo aikaa sitten. Yhä useampi suomalainen jättää televisioluvan maksamatta katsoessaan, ettei Ylen palveluja tarvitse. Tosiasiassa Ylen ohjelmia katsotaan netissä ja sen maksuttomia palveluja käytetään surutta.

Ylen tulojen turvaaminen on poliitikoille ollut vaikea paikka. Yle-maksua ajettiin voimalla, mutta sen epätasa-arvoisuus ja sosiaalisuus oli niin ilmeinen, ettei siihen lopulta uskallettu turvautua.

Ylen rahoittaminen valtion budjetista täyttäisi tasa-arvoisuuden vaatimukset. Poliittiset päättäjät ovat sitä kuitenkin karsastaneet. Hurskaasti on sanottu, että Ylen rahoittaminen budjetista voisi poliittisten skismojen myötä vaarantua. Aivan kuin Ylen uutisista suuttuneet poliitikot panisivat rahahanat kiinni. Todellisuudessa rahahanassa olisivat kiinni virkamiehet.

Pelko puhtaan budjettirahoituksen joutumisesta suhdanteiden armoille on liioiteltu. Ei muitakaan yhteiskunnan tärkeitä toimialoja muulloinkaan jätetä yht’äkkiä tyhjän päälle.

Budjettirahoitus olisi voitu lailla tehdä pitkäjänteiseksi ja yhdistettynä Yleisradiorahastoon se olisi turvannut mainiosti Ylen rahoituksen.

Tosiasiassa poliitikot haluavat säilyttää Ylen erillisenä laitoksena, jolla on poliitikoista koostuva eduskunnan valitsema hallintoneuvosto. Neuvosetujen lisäksi se tarjoaa poliitikoille ainakin tunteen vaikutusvallasta.

Edellisen hallituksen viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) epäonnistui surkeasti pitkittyneen ja mutkistuneen rahoitusjärjestelmän luotsaamisessa. Hän löi aivan loppusuoralla hanskat tiskiin.

Uusi viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) on kaikessa hiljaisuudessa paimentanut ratkaisua, joka ei yllätä eikä ehkä hurraahuutojakaan kerää. Rahoituksen väsäämisessä syntyi tulosta kuin hevosta suunnittelemaan asetetulla komitealle: syntyi kameli.

Itse asia - Ylen julkinen palvelu - on niin tärkeä koko suomalaisen kulttuurin kannalta, että se on turvattava. Toisaalta Ylen tekijöiden ei pitäisi tuhlata panoksiaan hömppäkilpailuun kaupallisten kanavien kanssa.