Diktatuurien kasvattamia

Viikonvaihteen kaksi kuolinuutista jäävät historiaan. Historian arviot Vaclav Havelista ja Kim Jong Ilistä tulevat olemaan kovin erilaisia. He molemmat elivät diktatuurivaltiossa ja kovin eri tavalla kohdeltuna.

Vaclav Havelista kasvoi sorron alla moraalisesti korkeatasoinen vankkumaton vapauden ja demokratian puolustaja. Kim Jong Il syntyi dynastiseen yksinvaltiasperheeseen ja hänestä kasvoi täysin moraaliton despootti.

Vaclav Havelin, Tshekin entisen presidentin ja vuoden 1989 samettivallankumouksen johtohahmon, elämäntyötä on muistopuheissa kautta maailman kiitetty ja ylistetty.

Pohjois-Korean veristä hirmuvaltiasta Kim Jong Iliä ei juuri kaivata.

75-vuotiaana pitkäaikaisen, vankilavuosina kehittyneen sairauden murtamana kuollut Havel oli kommunismin aikaan tunnettu toisinajattelija.

Ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian puolustaja Havel syntyi 1936 varakkaaseen yrittäjä- ja kulttuuriperheeseen. Sotia edeltänyt Tshekkoslovakia oli taloudellisesti ja poliittisesti kehittynyt maa,

Tshekkoslovakian kohtalo oli joutua natsi-Saksan ja kommunistivallan jyräämäksi. Vaclav Havelin kohtalo oli porvarispoikana jäädä vallanpitäjien hampaisiin. Koulutusmahdollisuudet jäivät kapeiksi.

Havel keskitti tarmonsa teatteriin ja runouteen. Hän kasvoi kulttuurin alalla merkittäväksi tekijäksi ja samalla hän otti yhä voimakkaammin kantaa poliittisiin kysymisiin.

Prahan kevään ja neuvostomiehityksen aikaan Havel oli jo niin tunnettu kynänkäyttäjä, että hänet julistettiin julkaisukieltoon.

Vuonna 1975 hän kirjoitti presidentti Gustav Husakille avoimen kirjeen, jossa hän arvosteli Tshekkoslovakian heikkoa ihmisoikeustilannetta. Kirje julkaistiin lännessä, missä hänestä tuli pari vuotta myöhemmin tunnettu kansalaisoikeusjärjestö Peruskirja 77:n edustajana.

Kommunistivallan kaatuminen oli lopulta yht’äkkinen tapahtuma. Vielä keväällä 1989 Havel istui vankityrmässä poliittisena vankina. Puoli vuotta myöhemmin hänestä tuli vapaan Tshekkoslovakian presidentti.

Pohjois-Korean kohtalo on Tshekkoslovakian kanssa samansuuntainen, mutta moninkertainen sorron suhteen. Maailmansodan jälkeen Pohjois-Koreassakin vallan kaappasivat kommunistit, joiden johtaja Kim Il Sung loi maasta perhedynastiansa johtaman äärimmäiseen alistamiseen perustuvan valtion.

Pohjois-Korea elää puutteessa ja kurjuudessa, jonka valtiollinen propaganda on kääntänyt mielettömäksi pelon vankilaksi.

Virallinen pohjoiskorealainen propaganda helli Kim Il Sungin pojasta Kim Jong Ilistä kuvaa rakastettuna johtajana ja liki puolijumalana. Ulkomailla häntä pidettiin surkuhupaisana mutta samalla erittäin vaarallisena diktaattorina.

Ravuilla ja konjakilla herkutellut elostelija Kim Jong Il suosi armeijaa valtansa takaajana ja antoi kansansa kuolla nälkään. Kim Jon Ilistä järjestelmä muokkasi täysin moraalittoman despootin, jonka valta on jälleen siirtymässä isältä pojalle.

Toiveet pohjoiskorealaisten hirmuvallasta vapautumisesta ovat kovin ohuella pohjalla. Maassa riittää voimia, jotka eivät suostu luopumaan etuoikeutetusta asemastaan. Luopuminen johtaisi heidän kohdallaan ilmeisen varmaan kuolemaan.

Kuitenkin joskus on Pohjois-Korean hirmuvallallakin kaatumisen aika.

Ihmiskunnan on syytä uskoa Vaclav Havelin tavoin, että totuus ja rakkaus voittavat valheet ja vihan.