Kansanvalta ei ole matematiikkaa

Puolueiden viime vaalikaudella neuvottelema vaalijärjestelmän uudistus kaatui joulun alla eduskunnassa lopullisesti. Perussuomalaisia lukuunottamatta puolueet eivät olleet riittävän tyytyväisiä saavutettuun tulokseen.

Nyt mennyttä yritetään paikata hallituspuolueiden puoluesihteerien voimin. Oppositiota ei huolittu mukaan valmisteluun, kuten nykyään näyttää olevan asian kuin asian suhteen. Puolusihteerien pitäisi saada valmista muutamassa päivässä.

Työryhmälle on asetettu tehtävä, jonka mukaan pitäisi valmistella esitys, jossa vaalipiirien suuruus olisi nykyistä tasaisempi. Manner-Suomen vaalipiirien määrä aiotaan laskea 14:stä 12:een. Tavoite on kirjattu hallitusohjelmaan.

Vaalipiirien suhteen on haluttu nähdä kahdenlaiset ongelmat. Pienissä ja väestöltään hupenevissa vaalipiireissä pienten puolueiden ehdokkaiden on vaikea päästä eduskuntaan. Uudellamaalla taasen voi ääniharana perässä päästä Arkadianmäelle muutamalla sadalla äänellä.

Vaalipiirien lopettamistalkoissa on tiettävästi mietitty Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirien yhdistämistä ja Uudenmaan jakamista kahdeksi piiriksi. Myös kutistuvan Satakunnan vaalipiirin kohtaloa on pohdittu.

On hyvinkin mahdollista, että nykyisiä vaalipiirejä hajotetaan ja kuntia liitetään naapuripiireihin.

Tällä tiellä on julkisesti jo vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi. Hän liittäisi Kuusamon ja Taivalkosken Lapin vaalipiiriin. Lapin vaalipiirin laajentaminen alentaisi hänen mukaansa äänikynnystä.

Laturin esityksessä kansanvalta on pelkkää matematiikkaa. Kahden kunnan siirtäminen toiseen vaalipiiriin vaatii näiden kuntien asukkaiden mielipiteen kuulemista.

Voi olla jo ennakkoon varma, etteivät kuusamolaiset ja taivalkoskelaiset tuntisi oloaan kotoisaksi Lapin vaalipiirissä.

Kuusamolaisten ja taivakoskelaisten identiteetti koostuu muusta kuin lappilaisuudesta. Heidän maailmaansa kuuluu oma pitäjä ja pohjoispohjalaisina he tuntevat oman vaalipiirinsä kansanedustajat ja edustajaehdokkaat.

Lapin vaalipiirissä heidän omilla ehdokkaillaan ei olisi mitään mahdollisuuksia mennä vaaleissa läpi. Vieraantumista poliittisesta elämästä ei juuri tämän voimakkaammin voisi edistää.

Totta on, että vaalipiirien rajoja on ennenkin rukattu. Vuoteen 1938 saakka Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri käsitti nykyisen Oulun läänin pohjoisimman osan ja nykyisen Lapin läänin eteläosan.

Kun Lapin lääni perustettiin vuonna 1938, muodostettiin Oulun ja Lapin lääneistä omat vaalipiirinsä. Pääosa Oulun läänin pohjoisesta vaalipiiristä siirtyi Lapin läänin vaalipiiriin.

Lapin läänin vaalipiiriin siirtyivät vuonna 1938 Kemi, Kemijärvi, Kemin maalaiskunta, Kolari, Pello, Posio, Ranua, Rovaniemi, Rovaniemen maalaiskunta, Salla, Tervola, Tornio ja Ylitornio. Oulun läänin vaalipiiriin sijoittuivat entisistä pohjoisen vaalipiirin kunnista Alatornio, Haukipudas, Ii, Karunki, Kiiminki, Kuivaniemi, Kuusamo, Pudasjärvi, Simo, Taivalkoski, Yli-Ii ja Ylikiiminki.

Kuntien ja ihmisten heittely ei siis tavatonta ole. Vihreiden kanta on kuultu, kokoomuksen, sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton ratkaisua odotetaan.

Onko jopa edessä se, että yhdistetään 1930-luvun Oulun vaalipiirit? Pohjoisimpaan Lappiin jäisi tuolloinen Lapinmaan vaalipiiri, jonka ainokainen edustaja pyörisi Helsingissä aljuna rauhoittelemassa keskittäjien omaatuntoa.

Olisikohan vaalipiirirajojen kanssa miettimisen paikka, kun kuntarajojakin piirrellään uusiksi.