Vuosi 2011 romutti vakaan puoluejaon

Vuodesta 2011 tuli suomalaisessa politiikassa perusteellisen muutoksen vuosi. Suomalaisten oma poliittinen päätäntävalta heikkeni entisestään yhteisvaluutta euron ja koko Euroopan Unionin kouristelujen myötä.

Politiikka on yhä enemmän reagointia ulkoisiin tapahtumiin. Ideologisille arvovalinnoille on yhä vähemmän tilaa.

Politiikan ja talouden myllerrykset jatkuvat myös ensi vuonna. Myllerryksien voima on vain arvailujen varassa.

Politiikassa, vallanjaossa ja taloudessa on tapahtunut iso muutos.

Kevään eduskuntavaaleissa perussuomalaiset nousivat kertarykäisyllä isoksi poliittiseksi voimaksi, tosin puolueen kannatuksen kestävyys jää vielä nähtäväksi.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on lähes kokonaan ensikertalaisia, mutta muutkin puolueet ovat kokeneet sellaisen vaihtuvuuden kansanedustajakunnassaan, ettei se voi jäädä vaikuttamatta tulevaan tapaan tehdä politiikkaa.

Eduskunnasta luopunut Hannes Manninen povasi keväällä isoa vaihtuvuutta, joka jatkuu myös seuraavissa vaaleissa. Seuraavien vaalien jälkeen eduskunnan kokoonpano on hänen arvionsa mukaan lähes täysin vaihtunut kevääseen 2011 nähden.

Euroopan velkakriisi oli viime eduskuntavaalien käsitellyin teema. Yksinkertaistamisen mestari Timo Soini osasi siitä ottaa kaiken hyödyn itselleen.

Kriisi kaatui pahiten integraatioon epäillen suhtautuvien keskustalaisten niskaan. Juuri ennen vaaleja tuli yksi kriisin kulminaatiopiste, sellainen joka katkaisi kamelin selän. Jos vaalit olisi pidetty entiseen tapaan maaliskuussa, olisi keskusta saattanut nipinnapin selvitä ilman rökäletappiota. Samalla SDP ei olisikaan saavuttanut torjuntavoittoaan.

Euroalueen kriisin odotetaan kärjistyvän jälleen kerran ensi keväänä. Sekin tilanne sattuu ajallisesti mielenkiintoisesti Suomessa pidettävien vaalien yhteyteen. Jos uusi kriisi rojahtaisi päälle juuri ennen presidentinvaaleja, ei juuri uskaltaisi enää ennustaa kokoomuksen Sauli Niinistölle varmaa voittoa.

Puolueiden voimasuhteissa tapahtui ilmiö, joka saattaa viedä perinteisen vakaan puoluejaon historiaan. Suurvoittajat perussuomalaiset ovat yhä hämmentyneitä eivätkä oikein tiedä mitä tehdä.

Sen sijaan kokoomuksessa tiedetään mitä tehdä. Ja kokoomuslaiset myös osaavat, niin vallankäytön kuin julkisen esiintymisen kannatuksensa edelleen vahvistamiseksi.

Kokoomuksesta tuli ensimmäistä kertaa suurin eduskuntapuolue ja myös ensimmäistä kertaa suurimpana puolueena pääministeripuolue. Puolueen menestys on jatkoa kunta- ja EU-vaaleille.

Odotettavissa olevan presidentinvaalivoiton myötä kokoomuksen johtoasema on pian suoranainen hegemonia-asema.

Jyrki Kataisen (kok.) johtama kuuden puolueen sinipunahallitus syntyi väkisin vääntämällä. Hallituksen sisäinen elämä on kirjavuuden vuoksi hajanaista, mutta tähän saakka Katainen on valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) tuella onnistunut luovimaan monissa karikoissa.

Edessä on suuria talouspoliittisia ratkaisuja ankarissa oloissa. Silloin vasta Kataisen ja Urpilaisen todellinen kestokyky mitataan.