Alkolukko yhä useampaan autoon
Löytyisikö apu rattijuoppouteen alkolukosta, joka estäisi auton käytön päihtyneeltä? Jotain pitäisi tehdä, sillä noin joka viidennessä autokolarissa kuski on puolen promillen humalassa. Rattijuoppojen vuoksi tapahtuu vuosittain liki sata liikennekuolemaa ja tuhat suomalaista loukkaantuu.
Rattijuopoista ja huumeiden vaikutuksessa ajavien muille aiheuttamista vaaroista käytävä keskustelu sai uutta vauhtia, kun rattijuoppo ajoi viime tiistaina Helsingissä yksitoistavuotiaan tytön kuoliaaksi. Pahinta oli, että kuljettaja jatkoi matkaansa ja jätti tytön kuolemaan talvisen tien varteen.
Teon karmeus herätti herätti myös liikenneministerin. Ministeri Merja Kyllösen (vas.). mukaan törkeiden rattijuopumusten torjumisessa pitää kehittää alkolukon käyttöä yhtenä tuomiomuotona. Nykyisin alkolukko on vain noin 760:llä rattijuoppoudesta tuomitulla. Määrä on pieni, kun rattijuopumukseen syyllistyy vuosittain Suomessa 22 000 ihmistä.
Rattijuoppoutta vastaan on käyty valistuksen voimalla, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Yhä useammin liikenteeseen lähdetään oman käsityksen mukaan ajokykyisenä, vaikka on tullut nautituksi useampiakin paukkuja. Itsensä selväksi laskeminen on yleistynyt, vaikka mikään ei petä niin helposti kuin humalaisen arviointikyky.
Kaikki keinot liikenneraittiuden parantamiseksi ovat hyväksyttäviä. Rattijuoppouttakaan ei tosin saada kokonaan kuriin teknisillä vimpaimilla, ellei alkolukko tulevaisuudessa ole kaikissa autoissa ja vakiovarusteena. Silloinkin auto lähtee liikkeelle, jos autollisesta löytyy yksi selvä puhaltaja. Tekniikka auttaa, mutta vain osaksi, jos vika on korvien välissä?
Jos ihmiset eivät ota vastuuta itsestään ja muista, yhteiskunnan velvollisuus on lisätä valvonta ja koventaa rangaistuksia. Jos tekniikkaan uskoo, niin mahdollisuuksia rikosten torjuntaan löytyy paljon, mikäli niitä halutaan käyttää. Vaikuttaa siltä, että ihmisten moraalia ja vastuun kantoa on ruvettava valvomaan teknisin apuvälinein.
Pisimmälle vietynä se tarkoittaisi, että meidät kaikki varustetaan mikrosiruilla, joihin olisi ohjelmoitu kaikki ne asiat, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Yhteiskunnan valvova silmä seuraisi ihmistä kaikkialle ja läpi elämän.
Kun yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut entistä alkoholimyönteisemmäksi, niin olisi kumma, jos se ei näkyisi myös liikennejuopumustilastoissa. Se tarkoittaa, että rattijuoppouden torjuntaa on tehostetta esimerkiksi alkolukkoja lisäämällä ja rattijuoppojen autoja takavarikoimalla.
Valistuksessa on kuitenkin voima edelleen, samoin kuin liikennejuopumuksesta annettavissa oikeantasoisissa rangaistuksissa. Perusasia on kuitenkin oppia kantamaan vastuuta omasta itsestä ja muista ihmisistä, jos vain se vielä pystytään omaksumaan ja opettamaan.
Rattijuopumusten suhteen pitäisi keskittyä olennaisiin asioihin eikä näperrellä
Tuo Helsingin Viikin tapaus oli totta kai todella järkyttävä. Keinoista vähentää rattijuopumuksia on keskusteltu vilkkaasti viime aikoina, ja tässä siihen omat perustellut mielipiteeni:
Mielestäni poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaa tieliikenteen osalta pitäisi parantaa erityisesti huumausaineiden valvonnassa ja toisekseen myös keskushermostoon olennaisella tavalla vaikuttavien lääkeaineiden valvonassa, nämä ryhmät ovat huomattavan alivalvottuja ja tien päällä suoritettavat testit epäluotettavia, jokainen on varmasti tämän muutenkin jo huomannut jos on seurannut asiaan liittyviä uutisia. Lisäksi pitäisi tehostaa törkeiden rattijuopumusten saamista kuriin, tätä kauttahan suurin osa onnettomuuksista ja varsinkin vakavista onnettomuuksista tapahtuu.
Tutkimusten mukaan on myöskin näyttöä, että 0,4 - 0,5 promillen kohta on se selvästi erottuva raja, jolloin riskikäyrä alkaa jo olennaisella tavalla nousta aiempaan nähden, joten tämän ja tietenkin törkeän rattijuopumuksen rajan ylittävien kuskien parempi valvonta ja jatkotoimien kiristys (miksei myöskin hoitoonohjauksen parantaminen) olisi ratkaisevaa ja suositeltavaa (esim. autojen menetettäväksi tuomitsemisen lisääminen). Painotan näissä asioissa tieteellisiä tutkimuksia ja vertailuja, en galluppeja tai asiaan huonosti perehtyneiden kenties valmiiksi asenteellisiakin mielipiteitä. Objektiivista ja järkevää näkökulmaa on pyrittävä hakemaan ja keskityttävä olennaiseen.
Tutkimukset eivät sen sijaan tue sitä, että normaalin rattijuopumuksen rajan huomattava laskeminen olisi tarpeen, mutta kaikkea on syytä harkita huolella ja niistä pitää keskustella. Mielestäni sopivin raja olisi 0,4. Painottaisin kuitenkin resurssien panostamista suurimpiin aukko- ja ongelmakohtiin, eikä poliisin ja oikeuslaitoksen lisätyöllistämistä ja kuormittamista näpertelemällä. Toki liikenteessä on muitakin ongelmakohtia, mutta niistä ehkä myöhemmin.
Ilmoita asiaton kommentti