Liika raha on joutilasta rahaa

Liika raha on joutilasta rahaa. Joutilas raha makaa jossakin eikä kierrä luomassa uutta varallisuutta. Tämä on yksinkertainen totuus, joka on todettu moneen kertaan.

Vastikään Helsingin yliopistossa väitellyt Tuomas Malinen vahvistaa näkemyksen laajaan materiaaliin perustuen. Malinen on kerännyt tutkimuksensa aineiston 38 maasta.

Johtopäätös on selvä: tuloerojen paisuminen ei olekaan eduksi.

Äärimmilleen rikastuneet rikkaat eivät ole hyödyksi ja rutiköyhiksi köyhtyneet köyhät syrjäytyvät täysin.

Tulonjaon kärjistyminen vähentää kulutusta ja rapauttaa investointeja tuotannolliseen toimintaan.

Sopivasti rikastunut käyttää tulojaan kulutukseen ja investoi niin, että syntyy uutta varallisuutta. Liian rikas ei jaksa enää kuluttaa eikä välitä investoida. Raha jää joutilaana makaamaan.

Suitsien irrottaminen markkinavoimilta on toki lisännyt varallisuutta, myös myös keskittänyt sitä ennennäkemättömällä tavalla.

Kolmen vuosikymmenen monetaristisen kiihkon murheellisten tulosten jälkeen sitä edeltänyt keynesiläisyys on alkanut palauttaa arvoaan.

Keynesiläisyyden perusoppeja on köyhimpien ostovoiman turvaaminen. Kansalaisten ostovoima ylläpitää kulutusta, ja se pitää talouden pyörät pyörimässä.

Taloudessa ei tietenkään tavoitella tasajakoa. Tuloeroilla on kannustava merkityksensä yhteiskunnallisen toiminnan kannalta. Kuinka suuret tuloerot voivat olla, on ainaisen kiistan aihe.

Tuloerot voivat olla kannustava tekijä. Liian suuret erot tuottavat päinvastaisen tuloksen.

Optimaalissa tilanteessa yhteiskunnassa vallitsee kannusteita, jotka innostavat kouluttautumaan, yrittämään ja vaurastumaan. Köyhimpien osalta on kyse halusta ja mahdollisuuksia pyristellä irti köyhyydestä.

Kannustavuudesta puhutaan Suomessakin paljon. Silloin puhutaan esimerkiksi tuloloukuista, jotka jumittavat vähävaraisia tukien varaan ja tekevät omatoimisuuden ja yrittämisen kannattamattomaksi.

Työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin tukien varassa elämisen. Onko keino sitten tukien karsiminen? Tämänkin kannattajia on, mutta ilman mahdollisuuksia kyykyttäminen johtaa vain entistä suurempaan kurjuuteen.

Koulutus on aina ollut Suomessa arvossaan. Köyhätkin vanhemmat ovat halunneet turvata lapsilleen koulutuksen avulla paremman tulevaisuuden. On huolestuttavaa, että tämän uskon hiipumisesta on jo selviä merkkejä.

Suomi ei ole yksin siinä uskossa, että holtiton taloudellinen vapaus luo vaurautta. Kehitys on kuitenkin tuonut muassaan eriarvoisuuden kasvua, vahinkoa taloudelliselle kasvulle ja koko yhteiskunnan koheesiolle.

Helsingin Sanomien (4.1) uutisen mukaan vuosina 1990-2007 viiden tuhannen vauraimman suomalaisen tulojen kasvu on ollut 14 kertaa suurempi kuin kansalaisilla keskimäärin.

Jos vertailukohdaksi otetaan Amerikan malliin viidensadan tai viidenkymmenen varakkaimman rikastumisvauhti, ovat luvut vielä tolkuttomampia. Tolkuttomuus on vaarallista.