Suomen kannattaa ottaa mallia Norjasta

Suomalaiset päättäjät käyttävät paljon lämpimiä sanoja puhuessaan Lapin tulevaisuuden näkymistä. Kaivosteollisuuden näkymiä ylistetään ja sen uskotaan satavan mannaa pohjoisen Suomen lisäksi koko maalle.

Kaivosten lisäksi puhutaan kauniisti tärkeistä liikenneyhteyksistä Jäämerelle, Lapin matkailun kasvavasta merkityksestä ja miksei myös metsistä ja muista luonnonvaroista.

Lapista kasvaa koko Suomen talouden veturi. Tämä on melko yleinen näkemys. Silti tuntuu siltä, että päättäjien näkökulmasta kaiken pitäisi tapahtua kuin itsestään ja ilmeisesti ulkomaisten sijoittajien toimesta.

Puheitten lisäksi kaivataan konkreettisia tekoja. Mitään uutta ei synny ilman panostuksia, aineellisia ja henkisiä. Tarvitaan taloudellisia toimia ja elinkeinoelämän ja koulutuksen kehitystyötä.

Tarvitaan siis malttia vaurastua. Panostuksia, joita voi yksinkertaistaen kuvata sanalla aluepolitiikka. Aluepolitiikka ei kuitenkaan ole nykyhallituksen asialistalla kovinkaan korkealla, josko ollenkaan.

Viimeisin esimerkki on yritysten kuljetustuen raju leikkaus. Leikkaus lisättynä dieselveron tuntuvalla korotuksella ahdistaa rajusti erityisesti pohjoisen pk-yrityksiä.

Pohjoiseen panostamisessa olisi aihetta ottaa mallia Norjasta. Valtio satsaa monin tavoin houkutellakseen pohjoisimpaan Norjaan yritystoimintaa ja asukkaita hyödyntämään alueen rikkauksia.

Toki Norjalla on Suomesta poiketen aivan eri tavalla varaa näihin toimiin. Öljy- ja kaasurikkauksien ja vesienergian tuomia rahoja on helppo käyttää. Norja ei kuitenkaan rahojaan haaskaa eikä päästä talouttaan holtittomuuksiin.

Norja malttaa suoda investoinneille mahdollisuuksia saadakseen sitten paremman tuoton.

Norjan panostukset pohjoiseen eivät ole hyväntekeväisyyttä. Eivät Suomen panostukset Lappiin olisi myöskään köyhäinapua. Poliittisilta päättäjiltä pitäisi vain löytyä kvartaalia pidempää näkemystä.

Pohjolan Sanomien juttusarjassa on viime päivinä kerrottu Pohjois-Norjan elämänmenosta ja sen ehdoista.

Norja houkuttelee yrityksiä ja ihmisiä pohjoiseen monin keinoin. Malliin kuuluvat muun muassa opintolainojen anteeksianto, työnantajamaksujen kevennys ja erilaiset verohelpotukset. Yritystuet ovat muuta maata korkeammat.

Lapin pohjoisimmissa kunnissa kokeiltiin muutama vuosi työnantajamaksujen alennusta. Kokeilu lopetettiin vaikutuksiltaan vähäisenä. Olisikohan kokeilu ollut Norjan toimiin verrattuna näpertelyä?

On Suomessakin puhuttu esimerkiksi opintolainojen anteeksiannosta ja verotuksen keventämisestä pohjoisessa. Nämä esitykset eivät ole edenneet mihinkään.

Lapin väkiluku on vähentynyt hiljaa hivuttamalla. Syrjäseudut tyhjenevät, niin tapahtuu myös Pohjois-Norjassa. Mutta norjalaiset muuttavat esimerkiksi Tromssaan, mutta lappilaiset nuoret ylittävät lähtiessään maakuntansa rajan.

Kuitenkin Norjan kahden pohjoisimman maakunnan väkiluku kasvoi viime vuosikymmenellä lähes 6000 asukkaalla. Samaan aikaan Lapin ja Kainuun jätti lähes 18 000 asukasta.