Gallupit ovat tärkeä osa kansanvaltaa
Suomen eduskunta- ja presidentinvaalien viimeisellä kampanjaviikolla toistuu aina sama näytelmä. Äänestäjiä hellitään vielä kalkkiviivoilla ainakin kolmella gallupilla: Helsingin Sanomat, Mtv-3 ja Yle julkistavat parin, kolmen päivän välein tilaamansa mittaukset puolueiden tai ehdokkaiden kannatuksesta.
Lähes yhtä varmasti viriää myös keskustelua siitä, pitäisikö mielipidekyselyjen julkistaminen kieltää vaalien alla. Kiellon kannalla olevat perustelevat näkemystään sillä, että gallupit ohjaavat liikaa äänestäjien valintoja.
Tämä nähdään ongelmana tai ainakin uhkana erityisesti kaksivaiheisessa presidentinvaalissa: äänestäjä valitsee ehdokkaan, jolla – gallupien mukaan – on mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle.
Tämän ”teorian” mukaan esimerkiksi juuri tämän hetken tilanteessa Pekka Haavisto ja Paavo Väyrynen olisivat hyötyneet tällaisesta taktikoinnista Timo Soinin ja Paavo Lipposen kustannuksella. Haavisto rokottaisi Lipposta, Väyrynen Soinia.
Gallupien ongelmana on nähty sekin, että kyselyjen tulokset eivät ole yhteismitallisia. Kaksi samaan aikaankin kerättyä ja julkaistua kyselyä voivat antaa ehdokkaalle erilaiset kannatusprosentit.
Klappia syntyy esimerkiksi siitä, että toisessa mittauksessa mukana ovat kaikki vastaajat, toisessa mukaan on kelpuutettu vain ne vastaajat, jotka ovat kertoneet oman puolueensa tai ehdokkaansa.
Molemmat mittaustavat ovat perusteltavissa ja molemmat kertovat olennaista tietoa äänestäjäkunnan senhetkisistä tuntemuksista. Kyselyn tulosten uutisoinnissa on vain tehtävä täysin selväksi myös kyselyn tekotapa ja rakenne. Gallupien ”tuoteseloste” onkin kohentunut viime vuosina selvästi.
Puutteineenkin mielipidekyselyt ovat olennainen ja tärkeä osa suomalaista vaalikokonaisuutta. Niiden rajoittamiseen lainsäädännön keinoin ei ole perusteita.
Jos vaalien alla tehtävien mielipidemittausten julkistaminen kiellettäisiin täällä, niitä todennäköisesti uutisoitaisiin ulkomailla, esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa. Sieltä tieto kierrätettäisiin Suomeen.
Täällä gallupkielto avaisi ehdokkaille ja puolueille loputtoman huhujen ja suoranaisten valheiden markkinan. Nykyisen käytännön kieltäminen johtaisi täysin villiin tilanteeseen. Viimeistään vaalinalusviikolla puolueitten likaisten temppujen osastot kutsuttaisiin taas töihin.
Tätä taustaa vasten mielipidekyselyillä on myös kansanvaltaa ja avointa, reilua vaalikampanjointia tukeva vaikutuksensa. Salailu, kieltäminen ja tiedon panttaaminen ovat huonoja lähtökohtia silloin, kun liikkeelle pitäisi saada kolme, neljä miljoonaa ihmistä.
