Kuntauudistus ei etene mutkitta

Kansalaiset eivät jaa hallituksen kantaa kuntauudistukseen. Suunnitelluista suurkunnista eivät selkeästi innostu edes suurten kaupunkien asukkaat, eivät vaikka keskuskaupungit olisivat ainoita suoranaisia hyötyjiä.

Kuntauudistus jakaa kansalaisten mielipiteet selvästi. 45 prosenttia kansalaisista kannattaa suurkuntia, kun taas 49 prosenttia pitää kuntaliitoksia tarpeettomina. Tämä selviää Alma Median Taloustutkimuksella teettämästä selvityksestä.

Myös Suomen Kuvalehden selvitys osoittaa kuntauudistuksen vastustuksen olevan selvää. 61 prosenttia vastustaa valtiovarainministeriön suunnitelmaa vähentää kuntien lukumäärä nykyisestä 320:sta 70:een. 26 prosenttia kannattaa ja 13 prosenttia ei osaa sanoa.

Kansalaisten penseys ei liene yllätys, kun tiedetään kuinka voimakkaasti hallituksen suunnitelmia vastustetaan kaikkien puolueiden kuntapäättäjien keskuudessa. Jos kansalaisten mielipiteet jakautuvat, riittää siis erimielisyyttä myös puolueiden sisällä.

Edes uudistuksen innokkain ajaja kokoomus ei ole välttynyt tältä kahtiajaolta. Silti kokoomus jatkaa valitsemallaan linjalla. Puolue ilmeisesti laskee, että sillä on kannatuksensa puolesta varaa ajaa epäsuosittua hanketta.

Kokoomuksessa ehkä lasketaan sen varaan, että suurten kaupunkien äänestäjien enemmistö kääntyy entistä suuremmassa määrin uudistuksen kannalle, kunhan uudistuksen puuhaajat pääsevät suunnitelmien julkistamisen myötä todistamaan uudistuksen edullisuutta suurille kaupungeille.

Kova paikka on silti edessä myös pääkaupunkiseudulla. Helsingin naapurikaupungeissa yhdistymistä vastustetaan voimakkaasti.

Toinen päähallituspuolue SDP on jo vetänyt länkiä kaulaansa. Puolueella ei ole enää varaa menettää hitustakaan kannatuksestaan. Puolueesta viestitetään selvästi, että se ei hyväksy suurkuntien syntymisen ehdotonta edellytystä, pakkoliitoksia.

Esille on nousemassa muitakin malleja. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) ehdottaa vaihtoehtona kuntaliitoksille terveydenhoitoalueita, joille ohjattaisiin valtionosuudet kuntien sijasta.

Tämä malli lähtee terveydenhuollon näkökulmasta. Kunnat ovat kuitenkin paljon muutakin kuin terveydenhoitoa varten.

Mielipidetiedustelun mukaan kansalaisilla on uudistusta valmisteleviin virkamiehiin ja hallitukseen verrattuna tyystin erilainen näkemys kuntien olemassaolon perusteista. Uudistuksessa on puhuttu ensin työssäkäyntialueista ja sitten asiointialueista kuntajaon pohjana.

Kuntalaiset eivät tunnista varsinkaan ensin mainittua tekijää arkipäivän elinpiiriään säätelevänä tekijänä. Kansalaiset näkevät asiat eri tavalla kuin byrokratian rakenteista lähtevät virkamiehet.

Toistaiseksi kuntauudistuksesta tiedetään karttaharjoitukset. Kartoissa on maahan piirretty seitsemisenkymmentä kuntaa, mikä ei kuitenkaan ole mikään uusi ajatus. Jos karttaharjoituksen tarkoituksena on vähentää kuntien lukumäärää niin, että päämäärä on kuntien määrän vähentäminen, niin ei se vielä mikään ratkaisu kaikkien tunnustamaan uudistustarpeeseen ole.