Presidentinvaali ratkeaa vasta sunnuntai-iltana
Sunnuntain toinen ja ratkaiseva kierros presidentinvaalissa poikkeaa kaikista aikaisemmista suoran kansanvaalin presidentinvaalista. Gallupien ja ennakkoasetelmien perusteella vaalin lopputulos vaikuttaisi suhteellisen selvältä, selvemmältä kuin kertaakaan aikaisemmin.
Vähintäänkin viidennes äänestäjistä ei ole kuitenkaan halunnut tai osannut kertoa suosikkiaan edes aivan viimeisissä, vain muutama päivä ennen vaalipäivää julkistetuissa mielipidekyselyissä. Vaali todella ratkeaa vasta sunnuntai-iltana, kun sekä ennakkoäänet että vaalipäivän äänet on laskettu.
Vaalin toinen ”uutuus” on se, että Suomi saa uuden presidenttipuolueen yli puolen vuosisadan jälkeen. Vuodesta 1956 vuoteen 1981 presidenttinä oli keskustapuolueesta – silloisesta maalaisliitosta – noussut poliitikko. Sen jälkeen maan johdossa on ollut sosiaalidemokraattitaustainen presidentti.
Ennen Urho Kekkosta presidenttinä oli kokoomuslainen Juho Kusti Paasikivi. Jos Pekka Haavisto voittaa vaalin, Suomi saa ensimmäisen vihreän presidentin. Vielä puoli vuotta sitten, kun puolueet aloittelivat ehdokasasetteluaan, jo ajatus Haaviston paikasta toisella kierroksella tuntui täysin poissuljetulta.
Poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuu yleensä hitaasti. Pinnanalainen käymistila voi jatkua pitkäänkin, kunnes paine löytää purkautumistien. Jotain tällaista koettiin viime vuoden huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Niissä vaaleissa menestyttiin ulkomaalaisuus- ja EU-vastaisuudella. Nyt, vain reilusti alle vuotta myöhemmin, niillä oli yllättävän vähän kysyntää äänestäjien keskuudessa.
Maahanmuuttovastaisuudelle äänestäjät käänsivät käytännössä selkänsä. EU-kriittinen ehdokas pärjäsi selvästi paremmin, mutta hänenkin osakseen jäi niukka putoaminen toiselta kierrokselta.
Nyt kahden perinteisen presidenttipuolueen eli sosiaalidemokraattien ja keskustan kannattajien on löydettävä Sauli Niinistöstä tai Pekka Haavistosta se pienempi paha. Gallupien perusteella suuri osa on jo valintansa tehnytkin.
Hyvä asia on se, että äänestysinto näyttäisi kaikesta huolimatta säilyneen suhteellisen hyvänä suomalaisten keskuudessa. Suorassa kansanvaalissa hyvä osallistuminen vahvistaa osaltaan presidentin valtakirjaa.
Vaalit ovat aina lupauskilpailu ja tässä suhteessa molemmat finalistit ovat olleet normaalin anteliaita. Valittavalla presidentillä vain on valtaa taas rahtunen vähemmän kuin nykyisellä.
Presidentti Tarja Halonen on todennäköisesti aidompi hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja kuin kumpikaan seuraajaehdokkaistaan. Yhteiskunnan ja ilmapiirin koveneminen on ollut Halosen kestohuoli, mutta kovin vähän sillä on ollut vaikutusta.
Eivät äänestäjät sunnuntainakaan valitse sateentekijää, mutta presidentin maa tarvitsee. Mahdollisimman monen suomalaisen soisi olevan siinä valinnassa mukana.
